Legacy Storm

Osa 10. Riskirajalla

2012-02-12T14:22:00.000+02:00

Joo. Tämän osan tekemiseen on mennyt paljon hikeä, aikaa verta ja hermoja. Sen mukainen osa siis. :)
Anteeksi sitten taas tästä päivitystauosta, kaksi kuukautta ilman uutta osaa. Olen ollut laiska, myönnän. Mutta oikeastaan pidän taukoa ihan oikeutettuna; koeviikko on painanut ke-pe, joten olen tyytyväinen saadessani uuden osan ulos :D Okei, päästän teidät lukemaan:

Elämä Hiekka-ahossa oli alkanut olla taas normaaleilla raiteillaan. Tapaamiset Sethin kanssa olivat aluksi harventuneet menojen vuoksi, ja sen jälkeen unohtuneet kokonaan.

Jenah oli alkanut saada uusia ystäviä ja Draken ihastus ei ollut millään edes helpottunut, päinvastoin, se oli vahvistunut, ja poika oli muissa maailmoissa suurimman osan ajasta.

Jenahin uudet ystävät olivat koulun suosituimpia. Elizahin tunsivat kaikki, jotka olivat Sealandin yläasteella. Chandler ja Ted olivat lähinnä Elizahin hännystelijöitä, poikkeuksellisesti poikia.

”Hei, Jen! Mitäs sanosit, jos me tultas tänää – me kolme plus sä – teille hengaamaan? Voitas samal kattoo vähä teidän kämppää ja silleen..” Elizah ehdotti lipevästi kynsiään tarkastellen. ”Ö-ööm. Öö. tota.” Jenah sopersi hämillään. ”Joo, öh, kai se käy.”

”Okei, kultsi. Nähään sit siinä seiskalta! Caio!” Elizah huikkasi kädellään ja katosi hännystelijöineen väkijoukon paljouteen. Vau. Mä olen eka kertaa suosittu. Oho. Siis. Elizah haluu hengata mun kaa? Vautsi! Jenah mietti kävellessään käytävällä.

Koulun (ja viimeisen ruotsin tunnin) päätyttyä siltä päivältä Elizah, Chandler ja Ted tulivat samaisella bussilla Hiekka-ahon kartanoon kuin Jenahkin, joskin kaikki vähän hiljaisina. ”No, täs se meidän kämppä nyt sitten on..” Jenah ilmoitti vähän vaisusti, ja vieraiden naamat olivat muuten peruslukemilla, mutta Elizah näytti kiinnostuneelta.

”Meh.” Ted pihahti ja alkoi yllättäen lampsia sisään. Muut seurasivat esimerkkiä, Jenah viimeisenä.

”No? Etsä aio näyttää meille sun huonettas?” Elizah tivasi ehkä vähän ärsyyntyneeseen sävyyn, kun poppoo oli jumittunut olohuoneen tiimoille. ”J-joo.” Jenah havahtui ja kapusi yläkertaan muiden tullessa perässä, ja poikien näyttäessä nyrpeää naamaa.

Koko talon esittelyn jälkeen Elizah tuhahti kuuluvasti, ja melkein huusi: ”No. Eiköhän lähetä satamaa?” ”Satamaan?” Jenah kysyi hämillään. Miks me satamaan mentäis? Siis, sähän sanoit et hengataan meillä..?”

”Ah c’mon!” Elizah kiljaisi ja katsoi Jenahia merkitsevästi. ”Etsä oo ikinä kuullu, et jos sanotaan et mennää hengaa jollekki, nii se meinaa vaa kämpän katsastusta (jonka avulla päätellään, onko tyyppi cool vai ei), ja sit mennää jonnekki muualle? Tänää Teddy halus mennä satamaa. Kässääks?” Pojat pysyivät edelleen hiljaa arvostelevat ilmeet kasvoillaan. ”Öm. OK.” Jenah alistui diktaattorin tahtoon, ja lukitsi oven perässään.

----------------------------------------------------

Myöhemmin päivällä, kun koko perhe oli kotona (paitsi Jenah), Drake ja Annabelle olivat pelaamassa SSX 2:sta. ”Abby, kuule. ” Drake aloitti pelin tiimellyksessä. ”No, mitä nyt taas? Sä keskeytät mut joka käännöksessä.” ”Eikun. Sähän olet tavallaan. Sellanen, öö, tyttöexpertti, kun oot itekki semmonen..?”

”Nii?” ”Nii, mä aattelin, ku meidän luokalla on yks Marsha-” ”HAA! Drakella on tyttökaveri! Drakella on tyttökaveri!” Annabel alkoi nauraa ja lällättää. ”Älä-! Shhh! Ongelma on siinä, kun sitä nimenomaan ei oo!” Annable hiljeni. ”Ai. No, mitä sä haluat tietää?” Tyttö alkoi kihertää ja kikattaa kuin viisivuotias, niin kuin melkein olikin. ”No, että. Mistä te tytöt – öäää antaa olla!” Drake oli jo luovuttamassa.

”Älä nyt! Jatka.” Annabelle sanoi topakasti veljelleen, joka jatkoi vastahakoisesti. ”..Että mistä te tytöt, niiku, vaikututte?” ”AA! No, mä vaikutun, jos mä nään hyvän skeittitempun, mut” Annabel keskeytti veljensä, joka oli avaamassa suutaan. ” useimmat tytöt vaikuttuu jostain muusta. Esim. hyvästä tuoksusta, jos oot laittanu hiukses, tyyliin näin. Mut, jotkut – tosin nirsot lissut – on vaikuttuneita siitä, jos joku kehasee niitä tai hakkaa jonku, niiku, tappelus.”

”Aha. Okei. ” Drake kuittasi asian ja loppuerä sujuikin aika hiljaisissa merkeissä.

”Kuule, Joe” Lilly ihmetteli kesken uutisten. ”Missähän Jenah mahtaa olla?” Lilly ihmetteli ääneen miehelleen. Joe kummastui. ”Niin, tosiaan. Kellohan on jo paljon. Mutta, toisaalta, nuorethan saattavat viipyä ulkona aika pitkään. Puhumattakaan siitä, että tänään on perjantai.” Joe sanoi tyynesti.

”Niin.” Lilly huokaisi poissaolevasti katsoen ikkunaan. Toivottavasti hänelle ei vain ole sattunut mitään…

--------------------------------------------------------

”Ootteks te nyt ihan varmoja, et me mennään sinne satamaan?” Jenah kysyi varovasti joukon häntäpäässä kulkien. ”AH! Kehtaat viel kysyäkki jotai tollast. Siis, ofc, tottakai me mennään sinne. Meil on siel varasto.” Elizah sanoi ja painotti viimeistä sanaa merkitsevästi katsoen samalla Tediin ja Chandleriin.

”Öm. Okei.” Jenah jupisi itselleen. Mielessään hän yritti uskotella itselleen, että kaikki käy hyvin. Ei tässä mitään. Kuitenkaan hän ei ihan uskonut sitä soopaa, jota hän itsellensä yritti syöttää. Eivät teinijengien touhut syrjäisillä paikoilla kovin usein päättyneet hyvin.

--------------------------------------------

Annabel haukotteli makeasti. ”Öäääöh. Eiköhän kannattais mennä jo nukkuu? Vai mietitsä vieläki sitä Marshaa?” Drake pysyi vaiti katse tiukasti peliohjaimessa. ”Mmm..” ”Voi juma… No, mä meen nukkuu. Tuu sit ku nokka näkyy.” Annabel huokaisi ja löntysti täysissä vetimissä Draken ja Annabellen yhteiseen makuuhuoneeseen.

Voi että kun se ees jollain tasolla tykkäis musta. Ettei se pitäis mua ihan täytenä idioottina. Drake mietti. Hänen mieleensä juolahtivat kaikki ’nolot’ tapahtumat koulussa, jotka Marsha oli - tahtoen eli ei – nähnyt.

Eräänkin kerran hän oli saanut köniinsä luokan isoilta tyypeiltä, kun Marsha kavereineen oli ollut lähistöllä. Nämä olivat hihitelleet kuuluvasti, ja melkein koko käytävä keskittyi Drakelle nauramiseen, mikä ei tehnyt pojan oloa yhtään paremmaksi.

Drake havahtui ajatuksistaan. Pitkän aikaa paikallaan mietittyään hän päätti mennä petiin. Kyllä ne asiat siitä suttaantuvat.

-----------------------------------------

”Noni. Ota siitä. Tarviitsä tulta? Mulla ois.” Elizah sanoi ja ojensi Jenahille tupakkasätkän. ”Öm. E-en mä polta..” Jenah mutisi hiljaa. ”Mitä? Sanositsä uuestaan? En kuullu, ku sä jupiset itekses.” ”Öm, et mä en polta.” Jenah toisti arasti.

”Et polta? Jen, haluutsä olla cool vai et? Koska jos sä hengaat meidän kaa, nii sähän poltat siinä missä meki” Elizah painosti ja sytytti Jenahin kädessä roikkuvan savukkeen. ”Noni” Elizah sanoi ja katsoi Jenahiin merkitseävästi.

Kerranhan sitä eletään.. Jenah mietti ja vetäisi ensimmäisen henkosen. Nikotiini ja muut aineet tuntuivat huumaavilta imeytyessään keuhkoihin ja hengityselimiin. Vielä toinen. Häkä tunkeutui lujasti henkitorveen, ja sai aikaan yksittäisen yskänpuuskan.

”Kyl se siitä ohi menee. Hengitä” Elizah opasti Jenahia, joka lopetti köhimisen melkein heti. Vielä kolmas. Sit mä lopetan. Lopetanhan..? Jenah imaisi savuketta ja myrkyt imeytyivät vielä kerran tytön sisuksiin..

”En mä pysty!” Jenah kiljaisi ja heitti savukkeen maahan. Kaikki kolme katsoivat häntä hämillään, Ted käsi muovipussissa, ja Elizah ja Chandler sätkät käsissään.

”Meh.” Ted tokaisi taas ja jakoi kaikille olutpullot. ”Ota siitä. Siihen sä pystyt” Ted sanoi Jenahille ja katsoi tätä silmiin.

Ei hän ollutkaan kylmä ja tunteeton. Hän ei vain välittänyt uusien tupakkaholistien värväämisestä niin paljon, kuin Elizah. Hänen silmänsä tuntuivat vastuttamattomilta.. Jenah imi niiden sisältöä tuijottaessaan Tedin syvänruskeisiin silmiin.

Se hetki tuntui pitkältä kuin nälkävuosi, kun Ted tuijotti Jenahin silmiin ja Jenah Tedin…

*Kröhöm* ”Öh. Teddy. Kyl Jen osaa ihan itte avata oman pullosa.” Elizah kivahti ja istuutui kivipenkille.

”Nyt ” – Elizah sanoi katsoen kaikkiin vuorollaan tupakka kädessään ja olutpullo vieressään – ”me otetaan oikein olan takaa!”

-------------------------------------------------------------

”Drake! Abby! Syömään!” kuului huuto keittiöstä lauantaiaamuna. Lillly oli tehnyt kaikille hedelmäaamiaiset.

Annabelle könysi istumaan sängylleen. ”Öh. ONKS IHAN PAKKO?!” tyttö karjui äidilleen. ”NYT TULETTE TAI JOGURTTI LÄMPENEE!” Lilly huusi takaisin keittiöstä, ja Annabelle löntysti keittiöön.

”Abby. Abby. ABBY.” Drake mutisi unissaan, muttei huomannut siskonsa olevan jo alakerrassa. ”Ai, jaa. ruoka on..” Drake mutisi itsekseen ja kömpi kaapilleen, kiskoi sukkansa jalkaan ja mateli alakertaan.

”Kuulkaas. Oletteko te tietoisia, missä Jenah saattaisi olla?” Joe kysyi kaikilta, kun perhe istui pyödän ääressä.

”En oo. Näin sen viimeksi eilen aamulla, ku se hyppäs bussista yläasteen kohal.” Annabel sanoi sörkkien ruokaansa nyrpeä ilme kasvoillaan.

”En oo minäkää.” Drake jupisi ja lappasi kaikki omenviipaleet lautaseltaan suuhunsa.

”Jaaha. No, missä luulette hänen olevan?” Lilly kysyi huolestunut ilme kasvoillaan.

”No, ehkä jollai kaverillaan.” Annabel sörkki edelleen ruokaansa. ”Mut, mul ei oo nälkä, ja sitä paitsi, mul on vielä läksyjäki tekemäti. Kiitosta vaan, mut syön joku toinen kerta.” tyttö sanoi äidilleen ja muille pöydässä istujoille, ja katosi portaikkoon.

-----------------------------------------------------

Jenah heräsi laiturin alta. Päässä jyskytti niin, että tuntui, kuin se olisi posahtanut ihan kohta. Hän katseli ympärilleen hämillään siitä, mitä satamassa oikein oli tapahtunut.

Ympäri rantaa lojui tyhjiä olut- ja viskipulloja, tupakka-askeja ja nysäksi palaneita sätkiä. Elizah, Ted ja Chandler olivat kaikki poissa. Mitä oli oikein tapahtunut?

Yhtäkkiä ylhäältä alkoi kuulua voihkintaa, ja lasin kalinaa. Jenahin viereen putosi laiturin laidalla lojunut oksa.

”Äh.. Ted, TED. Herätys, nyt vähä. Mis Jen on?” Elizahin tokkurainen ääni kuului ylhäältä, jolloin Jenah vasta havahtui, missä oikeasti oli.

Rantaa näkyi silmänkantamattomiin niin kauniina aamuauringossa. Vai, oliko sittenkään aamu? Entä jos kello olisi jo paljon, ja kotiväki olisi jo huolesta soikeina kotona?

Joku käveli laiturin yläpäästä sen alle, ja askelten äänet voimistuivat pehmeässä hiekassa. Ted.

Jenah nousi kompuroiden istumaan makuuasennostaan ja yritti näyttää siihen tilanteeseen suhteessa mahdollisimman kauniilta.

”Moi..” Ted mutisi yhteenpuristettujen huuliensa välistä saaden Jenahin hymyilemään, vaikkakin päässä jyskytti vielä ankarammin. Tedin ilmettyä paikalle, sydänkin olli alkanut pampattaa tuhatta ja sataa.

”Hu-huomenta” Jenah sanoi hiukan liian pirteästi, ja kirosi sitä heti mielessään.

”No.. Mikä on olo? Elizah ja Chandler on ylhääl” Ted sanoi, ja istuutui Jenahin viereen katsellen merelle päin.

”Mm. Ihan ookoo tähän tilanteeseen. Päätä särkee.” Jenah vastasi vaisusti katsoen edelleen pojan ruskeisiin silmiin kiinnostuneena. ”Mm. Sitä se kännääminen teettää.” Ted mutisi. ”Ööm. Etkö sä juonu? Siis, ku. Sä vaikutat aika pirteeltä..?” Jenah kysyi aristellen päätään.

”Meh. Joinhan mä. En vaan nii kunnolla ku sä ja Elizah. Mä en tykkää hirveenä siitä kankkusesta kaatokännin jälkeen.” Ted sanoi, käänsi katseensa Jenahiin ja väläytti hymyn huulilleen. ”Sulla on vähä hiekkaa tossa..” poika jupisi ja pyyhki Jenahin kasvoja kädellään.

Jenah tunsi näyttävänsä ihan räjähtäneeltä. Ted näytti.. vain, niin.. täydelliseltä. Hiukset vähän pörröllään, vaatteet hiekassa ja toinen kenkä hukassa.

”No. Mitä te näiden ’känni-iltojen’ jälkeen yleensä teette? Meette kytemään koteihinne viikonlopuksi?” Jenah kysyi vähän naurahtaen.

”Ei. Mä en ainakaa uskaltas mennä himaan. Faija huutais ihan täysillä ja mutsi huutais sitte taas faijalle. Ja loppujen lopuks mä saisin selkääni oikein olan takaa. Täys katastrofi siis.” Ted naurahti ivallisesti. Jenah väläytti myötätunnon hymyn kiittäen mielessään, ettei hänen oma kotiväkensä ollut moista.

”Nii. Et mä kuljeskelen kaupungila sit loppupäivän ja yritän siistii itteeni. Tuun sit illalla himaan, eikä kotiväki huomaa mitää.” Ted sanoi vähän vaisusti ja ojensi kätensä. ”Tuutsä? Mennään maan kamaralle.” hän sanoi katsoen Jenahiin, joka nyökkäsi, nousi ja kävellessään siisti takamustaan ja selkäänsä hiekasta.

Elizah istui laiturilla yrittäen saada Chandleria heräämään. ”Kamoon! Herää nyt Chan!” hän huusi kurkku suorana.

”Wou, wou, mikä on, kiukkupussi?” Ted sanoi hieman sarkastisesti. ”Ah! No, kato sitä! Se ei herää! Mitä me nyt tehää..?” Elizah maanitteli ja mutisi loput itsekseen. Huoli paistoi hänen tekohymynsä takaa.

”Siis. E- eikö ollenkaa?” Jenah kysyi varovasti, ja tökkäsi Chandleria kylkeen. Ei reaktiota.

”No, tätä se kännääminen teettää kans.” Ted totesi tyynesti ja kaivoi puhelimensa taskustaan.

”Mitä sä nyt?” Elizah kirkaisi hermostuneena ja alkoi kävellä edestakaisin laiturin lyhyttä päätyä.

”No? Mitä luulet? Soitan ehkä ambulanssin?” Ted huudahti hieman tärkeilevään sävyyn, joka hätkähdytti Jenahin; Ted osasi olla sekä cool että järkevä. Mikä mies!

Hän ei kerinnyt haaveilla kovin kauan, kun päässä alkoi jo pyöriä. ”Ou..” Pyörre alkoi kieputella ja kieputella kunnes… Pimeää.

---------------------------------------------------

Kiitos. :D

Tiedän, osa sijoittui hieman lyhyehkölle aikavälille, mutta tämän osan jälkeen päästään sitten taas dramaattisempiin tunnelmiin.

Voi sitä lavastamisen määrää. Olen ollut ihan poikki tämän osan johdosta. Ehkä se olisi sen oikeutetun pienen tauon paikka?

Mutta, tauko tai ei, kommentteja :)

Seuraava osa

2012-01-21T19:36:00.000+02:00

Niin. Otsikko laulaa. :)

Elikkäs olen edistynyt tässä uuden osan tekemisessä aika roimasti. Kokeilin tehdä kerrankin jotain tyyliin ensin teksti ja sitten vasta kuvat. Tällä tyylillä saan siis kuvat paljon helpommin kasaan, kun ei tarvi arpoa, mistä kohdasta otan kuvan :D

Että, hengissä ollaan, ja osa ilmestyypi piakkoin :>

Sukupuu vol. 1

2012-01-04T19:39:00.000+02:00

Juu. Kauan odotettu Sukupuu iskee :>

Tässä siis Stormien suku. Seuraavana vuorossa on sitten ne O'Neillit:

Tylerien sukupuuta (Seth, Stella ja ne :D) en tähän laittanut, kun ei siihen kuulu muut kuin Seth, Stella, Phipil ja Paul. :)

Jouluextra!

2011-12-21T18:07:00.001+02:00

Heipsis! :)

Joulu on melkein ovella, ja ajattelin tehdä tällaisen kuvaextran joulun kunniaksi. :)
Synttäriextraan keksitään sitten jotain muuta...

Charlie veti kauniin ilmeen kuvausissa :D

Random-otos Farrahin nukkumaanmenosta.

Random-otos taas Farrahin yliopistoajoilta

Heidi kuolee - ensimmäistä kertaa. Tontti bugitti, ja jouduin ottamaan sen koko ajan alusta :D

Heidin uurna, jota ei tarinassa nähtykään :)

Tämä kyllä taidettiin nähdä - mustavalkoisena.

Värit olivat niin kivat, että oli pakko puskea tänne :D

Uii, Jenahin ihana ilme :>

Joshin wtf- ilme :)

Katri Lassila (minun pelissäni Kaylynn Langerak) alkoisiivota heti Lillyn ja Sethin vihkimisen jälkeen.

Heidin kuoltua :)

Lilly & Seth

Tämän oli tarkoitus olla muodikas otos, mutta mieleni muuttui :D

Tilanne on itsessään jo hyvä + takana oleva tyyppi stalkkasi kosintaa koko ajan :D

Keskustelun huumaa..

Seth oli itsekin melkoinen stalkkeri :D

Kaikki tuttuja: Stephen, Lilly, Farrah ja Sharlene. En aluksi meinannut muistaa.

Lilly itkee :'<

LOPPUKEVENNYS!

Niin, elikkäs näin :)

Sukupuuta kaipaaville tiedoksi, että se ilmestynee seuraavan osan myötä, tai silloin, kun olen saanut sen valmiiksi, eli viimeistään kymppiosan ohessa näemme 'kauniin' sukupuun :D

Ja gallupina tähän loppuun: Ovatko kuvat hyvän kokoisia ja - laatuisia? Entä oisiko tekstissä parantamisen varaa? :) Ihan rehellisesti, MUTTA rakentavasti :)

Osa 9. Uusia yllätyksiä

2011-12-06T19:00:00.001+02:00

Juu, innostus tosiaan vähän rakoilee, ja tämä alkaa tuntua vähän pakkopullalta, mutta yritän säilyttää intoni ainakin kymppiosan loppuun ;) ja senkin jälkeen mennään (jos mennään) vain tauolle ::) minulla kun on niitä suunnitelmia aika paljon :D
No juu mutta, lukekaas:

Kuukausia oli kulunut (kun viimeksi näimme Sethin), ja Stella oli viimeisillään raskaana. Laskettuun aikaan oli jäljellä enää viisi päivää. Kuherrellessaan sängyllä Stella huokaisi. "Ooh. Seth-kulta. Oletko sinä miettiny pojan nimeä?" Muutaman tulisen suudelman jälkeen Seth kerkesi vastaamaan. "No, esikoisemme nimihän on Philip, joten miksei toisenkin pojan nimi voisi alkaa peellä?" Stella mietti hetken ja tuumasi sitten. "Niin - oh! - nyt keksin, Paul!" Seth suuteli Stellaa vielä moneen otteeseen, ennen kuin ilmoitti myöntyvänsä Paul- nimeen.

-------------------------------

Lilly oli onnistuttu kiikuttamaan sairaalaan synnyttämään. "Hyvä, nyt - hengitä..", toinen hoitajista opasti äidilliseen sävyyn. Lilly teki ohjeistuksen mukaan. "Noniin, päälaki alkaa näkyä. Nyt, ponnistakaas oikein tarmokkaasti.." miespuolinen hoitaja ohjeisti ja asettui sängyn jalkopäähän.

Ja Lillyhän ponnisti ja huusi. "ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!"

Joe odotteli kärsimättömänä verhon toisella puolella ja huuto kirmasi hänen (vielä vähän aikaa) kuuleviin korviinsa. Sattuuko se oikeasti noin paljon? hän mietti ja kulki ympyrää käytävällä.

"Jenah, miten jaksat olla noin tyyni?" Joe tiedusteli, kun oli päättänyt siirtyä odotushuoneeseen. "No, eihän äiti siihen kuole" Jenah sanoi ylitärkeällä äänellä. ", ja sitäpaitsi, minäpä tiedän, ettei me olla täällä yksin, ja mietin viitsinkö mennä yläkertaan.." tyttö mutisi. "Jaahas. No, vahditkos pikkuveljeäsi, kun minä käyn ostamassa kahviosta vähän kahvia.." Joe mutisi mennessään hissille.

Ylös tullessaan Joe huomasi penkillä jotain tuttua.

"Seth!" Joe huudahti ennen kuin edes kerkesi ajatellakaan äänen tukahduttamista. Seth nosti katseensa nopeasti Joeen ja loi mieheen tulkitsemattoman katseen.

"Jotenka, mitä sinä teet täällä?" Joe kysyi hienovaraisesti. Hän oli kuullut Lillyltä, että heidän eronsa jälkeen Seth oli ollut helposti kimpaantuva. "No, mitäpä tässä. Vaimo synnyttää toista poikaa meille.." Seth sanoi hieman poissaolevasti.

"ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!" kuului melko lähellä olevasta huoneesta. "Tuolla juuri." Seth sanoi ja osoitti ovea, jonka takaa ääni oli tullut.

"Jaa-a." Joe sai sanotuksi. Ihme kun ei kysele, mitä mimä täällä teen... Joe ajatteli hiljaa mielessään ja istuutui vieressä olevalle sohvalle haettuaan kahvinsa.

Pitkän aikaa vallitsi kiusallinen hiljaisuus, kunnes Seth avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sitten kaiuttimista alkoi kuulutus.

---------------------------------

"ÄRGHÖYHG! TULISIT ULOS SINÄ- !" Lilly karjui, eikä ihme, että hoitajien täytyi laittaa korvatulpat pystyäkseen kuulemaan edes omat ajatuksensa. Huudon päätyttyä Lilly sulki silmänsä, jolloin hoitajat katsoivat toisiinsa viittoen Lillyn karjunnasta.

"Öh, voitte ottaa hänet nyt syliinne, jos haluatte...?" toinen hoitajista sanoi vauva sylissään. "Ah, ha, huh.." Lilly puuskutti ja otti tyttönsä syliinsä.

---------------------------

"Tuoretta isää pyydetään tulemaan kiireisesti alakerran hoitohuoneeseen numero 271" kaiuttimista kuului, ja Joea havahtui. Tarkoittiko kuulutus minua? Huone 271.. Oh, se olen minä! Joe mietti ja pongahti ylös sohvalta (jolle oli istuutunut muuan mummeli, joka selitteli ummet ja lammet pojanpojastaan, joka oli nyt syntymässä, ja joka vielä jonain päivänä valloittaisi presidentin paikan Sealandissa), ja kiirehti hissiin.

Joe pinkoi menemään hissistä ja pian hän jo oli tuoreen tyttärensä ja vaimonsa luonsa lepertelemässä molemmille. ("Oioiooi. Itin tuutilullalla! Tuitui!")

Pian Jenah ja Drakekin tulivat onnellisen perhetapahtuman seuraan. "Oi, äiti kun se on suloinen! Onko se tyttö?" Jenah kysyi ihmeellisen asiallisena, ja veti äitinsäkin hiljaiseksi. "On, hän on tyttö. Ja jos isäpuolellesi käy, haluaisin nimetä hänet jollain A:lla alkavalla nimellä?" Lilly sanoi puoliksi Joelle, joka nyökkäsi tyytyväisenä.

---------------------------

Lähtöpäivänä taksissa vallitsi ihmeellinen tunnelma: kuskilla oli selvästi huono päivä, mitä nyt murisi, kun Joe ilmoitti määränpään, Lilly oli innoissaan perheenlisäyksestä jota katseli herkeämättä, Joe vaitonaisena "kuunteli" Lillyn nimiehdotuksia, Jenah luki filosofista kirjaa puoliääneen ja Drake nukkui kuola poskella ja peukalo suussaan. Kotona Hiekka-ahon kartanossa elämä oli muuttunut täysin sitten viimenäkemältä, siis sitten, kun sinne asti päästiin.

-------------------------------------

"Jaa, tulisit huomenna? No, mikäs siinä.. Tule sitten vain.." Seth lorotti puhelimeen vaitonaisena kuin olisi unohtanut tyttärensä tyystin. "Okei, moikka!" Jenah kiljaisi luuriin ja sulki sen. "Kukas se oli?" Stella uteli puhelun jälkeen. "Öh, lapseni Jenah, edellisestä 'liitostani'.." Seth mutisi, ja Stella kuittasi asian pelkällä olankohtautuksella: ei hän halunnut udella enemmän, kuin aviomiehensä hänelle halusi kertoa.

-----------------------------------------

Philip toi koulusta kotiin Jenahin, Sethin sovittua tapaamisen perjantaille.

Pitkään Philip katsoi Jenahia ilkikurinen ilme kasvoillaan. "Mitä?" Jenah kysyi hämillään, mutta vastauksesi hän sai vain puuskahduksen. Poika lähti puuskauksen jälkeen harppomaan kohti toista etuovea.

"Äiti! Äiti!" Philip huusi, ja Jenah yllättyi, kuinka joku voikin olla niin ylimielinen - kuin Harry Potterin Draco Malfoy!

"No mitä, kultaseni? Älä huuda, pikkuinen herää." Stella rauhoitteli poikaansa. "Se outo tyttö tuli just." Philip töksäytti ja loi mitäs minä sanoin-katseen äitiinsä. "ISÄ!" hän karjaisi.

Seth astui portaita alas, ja avasi oven. "Tule sisään" Seth sanoi ystävällisesti. Tilanne ei kenenkään mielestä ollut erityisen mukava, kun kiusallinen hiljaisuus valloitti huoneen, ja kaikki, tuijottivat Jenahia. Stella tärkeilevällä ilmeellä, Seth ystävällisesti ja Philip ylimielisesti.

"No, mutta! Hienoa saada sinut tänne!" Seth lopulta havahtui, ja halasi tytärtään, joka myöntyi halaukseen. *Kröh* "Siirtyisimmekö, tuonne keittiön puolelle jotta voisimme jutustella hieman lisää?" Stella esitti muodollisesti, joka kelpasi kaikille.

"..Ja sitten Bertil hyökkäs, ja se osu suoraan Gerogen naamaan...!" Philip selitti innoissaan. Eikö tässä ollutkaan kyse mnusta? Ei siis sillä, että haluaisin olla huomion keskipiste, vaan, kun, minähän tulen tänne ensimmäistä kertaa, ja tuo älykääpiö vaan höpöttää jostain koulunäytelmän jälkeisestä välikohtauksesta pihalla.. Jenah uppoutui ajatuksiinsa.

'Vihdoin' Jenahin oli aika lähteä, jolloin kaikki vaikuttivat hieman helpottuneilta. Jenahin lampsiessa kohti kotiaan Stellan mielessä pyöri vaikka ja mitä. Mitä tuo pikkutyttö luulee oikein tekevänsä? Hajottaa meidän perheidyllimme? Ehei, se ei tule onnistumaan....

--------------------------------------------

Aika kului ja (kaikkien) lapset kasvoivat. Uusin tulokas Stormien perheessä nimettiin Annabeliksi. Jenahin syntymäpäivä läheni, ja tyttö olisi kohta neljäntoista.

Syntymäpäiväänsä edeltävänä iltana Jenah päätti mennä ulos tuulettumaan. Että lumisade sitten olikin kaunista!

Vailla kunnon tekemistä Jenah otti haravan käteensä, ja alkoi haravoida syksyn vanhoja lehtiä, joita kukaan ei ollut jaksanut kerätä kompostiin. Samalla hänen mieleensä juolahti ajatuksia päästä päähän. Miksi Stella oli ollut niin halveksiva häntä kohtaan? Ja mikä ongelma sillä Philipillä oikein oli?

Jenah upotti ajatuksensa isästään ja tämän uudesta perheestä lumen sekaan ja alkoi todella nauttia, vaikka ulkona olikin rutkasti pakkasta.

--------------------------------------

Syntymäpäivästä oli kulunut jo muutama kuukausi, ja Jenah viihtyi vieläkin ulkona miettimässä omia asioitaan, ja miksei välillä kavereidenkin. Lahjaksi hän oli saanut muutaman tuoksukynttilän (yhden metsäntuoksuisen ja kaksi vadelmantuoksuista), lapaset ja rahaa (jolla sai sitten itse ostaa haluamansa meikkisetin).

Pihaleikit eivät tehneet pahaa, vaikka olikin jo 14- vuotias, ja pikkusiskonkin kanssa riitti aina puuhasteltavaa lumen tiimellyksessä, milloin rakennettiin Annabelin tahdosta lumiukko, milloin lumienkeliperhe. Jenah nautti itse lumiukon rakentamisesta, mutta piti visusti huolen, etteivät hänen ystävänsä saisi tietää moisesta: maine oli kaikki kaikessa yläasteella.

Nyt se näyttää hienolta! Vielä tuosta ja tuosta.. Taiteellista näkemystä tytöllä riitti vaikka lampaille syöttää, ehkkä sen takia juuri ihmiset katsoivat häntä kieroon. Huomenna olisi taas uusi tapaaminen isän kanssa, tosin kahden kesken. Ne tapaamiset kun oli sovittu jo kaksi viikkoa sitten.

Drake oli kutsunut äitinsä ruokailuhuoneen pöydän ääreen kriisikeskusteluun, jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa. "Niin, Drake, halusit puhua jostain?"

"No, kun minä tuota..." Drake sopersi. Ei hän ennen ole ollut niin ujo, hänhän kailotti iloisesti senkin, mitä vessareissulla oli tullut. "Ääh, meidän luokalla on yksi tyttö.. Öääää, ei tämä niin tärkeää ole! Nähdään joskus myöhemmin-" Lilly kiskaisi poikaansa hiasta, kun tämä oli jo livistämässä paikalta.

"Niin, se tyttö?" Lilly jatkoi. "No, kun. Minä tavallaan... *köh* vähä niiku tykkään siitä" Drake mutisi ja huitoi käsillään. "Aaa. Olet ihastunut." Lilly tarkensi ymmärtävästi. "No, juu.." Drake sopersi ja hymyili sitten valloittavasti äidilleen. Draken poskille levisi syvä puna. "Äöö, ei se ole tärkeää.. Minä meen pelaamaan Black Opsia.." "Höps! Ethän sinä edes saa pelata sitä!" Lilly komensi. "No, jaa. Runescapea?" Drake hymyili säteillen ja Lilly myöntyi.

------------------------------------------------

Siirrytäänpä ajassa taaksepäin, vaikka siihen, kun Lilly odotti Drakea.

Toisen puolen Stormeilla meni loistavasti. Stephen ja Farrah olivat kihlaantuneet noin kolme kuukautta sitten, eivätkä olleet suunnitelleet tulevaisuuttaan sen kummemmin.

Lapsista ei ollut ollut sitten puhettakaan, Stephen mahtoi olla koko ajatusta vastaan. Haluan nauttia vapaudesta! hän jaksoi aina jankata.

Farrahin mieltä painoi kuitenkin yksi asia: viimeaikoina hän oli voinut pahoin ja ruokahalukin oli kasvanut merkittävästi. Oliko hän raskaana?

Farrah imaisi raitista ilmaa keuhkoihinsa, ja päätti kertoa Stephenille. Eihän hän voinut sitä loputtomiin salailla!

Samassa Stephen astui leikkikehään, joka oli ollut tontilla jo ostohetkellä. "Farrah-kulta. Mikäs sinulla on? Vaikutat jotenkin alakuloiselta." Steve kysyi huolissaan. "Nokun.. Tuota.." Kertominen tuntui vaikeammalta kuin Farrah oli osannut kuvitellakaan. "Minä vähän luulen että minulla on pulla uunissa...." hän mutisi.

"I-ihanko totta?" Steve kysyi hieman epäuskoisena. Farrah nyökkäsi katsoen edelleen jalkoihinsa. "No, mutta eihän hätä ole tämännäköinen! Mehän ollaan kihloissa! Eikai se estä yhden lapsen tuloa. Eihän?" "Niin, muttakun minä luulin, ettet sinä tykkää lapsista, saatikka sitten itse halua sellaisia.." "Ärh, menköön se luulo!" "Ihanko totta! Oi, Steve, sinä se sitten olet kultainen!"

"Ooh. Tulehan tänne!" Stephen sanoi ja vetäisi kihlattunsa syliinsä.

Raskaus sujui ilman suurempia ongelmia, ja paljastui, että pian Farrahia ja Stepheniä siunattaisiin tyttölapsella.

Stephenin ollessa töissä (ja laiska) Farrahin täytyi tehdä kaikki pihatyöt, joita riittikin ihan mukavasti.

Kyllä hän kerkesi jotenkin myös opiskella vauvoista, ja niiden hoidosta. Stephenin opiskelut jäivät tosin vähän vähemmälle.

Aikaisen äitiysloman saanut Farrah oli tekemistä vailla päivät pitkät, kun tarjoilijan hommia ei päässyt tekemään. Vintiltä löytyikin 10 vuotta pölyttymässä olleet maalausteline ja -kangas, joten Farrah päätti kokeilla, vieläkö ovat maalaustaidot tallella.

Vihdoin synnytyksen jälkeen tyttö saatiin terveenä kotiin, eikä Farrah voinut pitää näppejään erosta tytöstä, niin suloinen hän oli. Nimeksi hänelle päätettiin yksissätuumin antaa Sara.

Sara oli hyvin hiljainen lapsi, ei edes vinkaissut, paitsi silloin, kun tuli nälkä.

Lapsensa takia Farrah ja Stephen päättivät mennä naimisiin, vaikka Stephen vähän vastustikin ajatusta, mutta Sara oli niin suloinen, että mies suostui lopulta. Saran sukunimeksi kuitenkin jäi Storm..

Nyt olemmekin jo nykypäivässä. Sara on siis noin Draken ikäinen.

-------------------------------------

Palatkaamme taas menneisyyteen. Siirrymme monta vuotta taaksepäin La Fiesta Techiin, jossa Tina ja Josh opiskelevat.

Joshilla ja Tinalla meni mukavasti, pari oli mennyt kihloihin viime viikolla, ja häät olisivat tiedossa heti, kun pari muuttaisi Joshin kotikonnuille Sealandiin. He kävivät molemmat siis yliopiston kolmannen vuoden kevätpuolta.

Vaikka pari olikin hulluna toisiinsa, ja kahvilavuoroissa menikin aikaa, oli silti opiskeltava, sehän se on se yliopiston pääasia. Molemmat läpäisivät neljännen vuoden molemmat loppukokeet arvosanoin 4.0!

Louise oli kuusissakymmenissä, ja tottakai pyöreitä lukuja pitää juhlia rankalla kädellä. Vieraaksi ei tosin päässyt kuin aviomies (meinasin kirjoittaa aivomies :D) Alpertti.

Louise mietti ja mietti, mit toivoisi, mutta mieleen ei juolahtanut muuta kuin kostoa Stormin suvulle. Vieläkö vaimoni on niin höppänä että jaksaa jauhaa kostoa sille kokille?, Alpertti mietti moneen kertaan.

Joshin ja Tinan päästyä turvalliselle Sealandin saarelle, ei aikaakaan, kun Tina huomasi olevansa raskaana. Joshille oli kerrottava ilouutinen hetimiten!

Josh ja tämän vanhemmat (etenkin Louise) ottivat raskauden iloisesti, ja juhlivat sitä limonadikesteillä häitä edeltävänä päivänä. Hääpaikka oli suunniteltu Tinan toiveiden mukaan, ja Louise oli itse ommellut Tinan mekon.

Häihin eksyi pari tuntematonta vierasta, ilmeisesti he olivat Tinan pikkusisko ja veli, mutta sitä ei kukaan jäänyt ihmettelemään, kun mystiset vieraat katosivat heti vihkimisen jälkeen.

Tina oli onnensa kukkuloilla, samoin Josh - vihdoin he saivat toisensa!

Kun sormukset oli ujutettu ja vihkivalat lausuttu, siirryttiin juhlimaan taas limonadilla ja tanssiaskelilla.

Raskaus sujui kuten pitikin, paitsi synnytystä saatiin odotella kokonaisuudessaan 9 kuukautta 3 viikkoa.

Lapsi syntyi täysin terveenä, pojan nimen sai päättää Louise. Ray on siis uusin tulokas O'Neillin perheessä.

Tinan ja Joshin makuuhuoneen sänkyä päästiin kokeilemaan tositoimiin vasta Rayn syntymän jälkeen. (Selitys tähän lopputekstissä) Pian Tina huomasi olevansa taas raskaana.

Raysta kasvoi suloposkinen pellavapäinen pieni tuhoaja, joka laittoi kaiken eteensä tulevan suuhunsa.

Tina tunsi tällä kertaa olonsa rauhallisemmaksi, kuin ensimmäisellä raskausajalla. Oliko tämä sitä tyyntä myrskyn edellä?

------------------------
Aamen. Vihdoin sain tämän valmiiksi! *huh*
Menihän siinä kuukausi :D

Jouluextra suunnitteilla, saa nähdä tuleeko :> Mutta se ei sitten olisi niinkuin kunnollinen osa, vain extra :)

Niin, tosiaan. Tuo Tinan raskaus sai alkunsa jo yliopistovaiheilla, tosin silloin, kun molemmat olivat jo läpäisseet yliopiston. Eli sillä ajalla, kun siellä saa viipyä vielä sen 3 päivää. Pidin niille rehvit :>

Ja tosiaan, meinasin yhdessä kohdassa kirjoittaa aivomies, kyllä osaankin sitten kirjoittaa koneella :D

Ja juu, kommentteja olisi kiva saada muutama :)
Tämä osa oli sitten vähän niikuin tyyntä myrskyn edellä, ensiosa vähän jännempi :)

+ Hyvää Itsenäisyyspäivää vain kaikille :)

Jatkoa sitten..

2011-10-14T16:29:00.000+03:00

Niin, elikkäs, kun tuo roskis ei sitten suostunutkaan millään lähtemään (pitää joskus ottaa kaikki _0001- päättyiset tiedostot puoliksi, ja sitten taas puoliksi ym. :) ), joten saamme nähdä (jos saamme) ulkoroskiksina ruokatynnyreitä - hellyyttävää (rasittava kone..)

Elikkäs ei muuta kuin että hengissä ollaan ja jatkoa tulee, kun jaksaa pelata :)

Osa 8. Suuria kysymyksiä ja tekoja

2011-09-27T13:25:00.000+03:00

Isken taas. Pahoittelen (taas) pitkää päivitystaukoa, osa koneen niskoittelun syytä - ei suostunut aukaisemaan simssiä - ja osa omaa laiskuutta :D Lukemaan:

5 kuukautta oli kulunut yllättävän nopeasti, ja Seth oli aloittanut jo puhtaalta pöydältä.

Hän oli hankkinut itselleen hyvin tuottavan työn, kuten talosta näkyy..

..Ja mennyt naimisiin. Lapsikin oli Stellalla tulossa.

**************************
4 kuukautta aiemmin...

Stormeilla oli hiljaista. Jenah oli kohta jo kolmen vanha, ja tykkäsi jokellella itsekseen. Lillyllä piti kiirettä töissä ja lastenhoito jäi vähän vähemmälle. Silloin tällöin Sharlene tuli hoitamaan Jenahia, kun Lilly oli töissä.

Uskallanko sittenkään.. Lilly pohti itsekseen. Hän oli aikeissa soittaa kuukauden jälkeen Joelle, kutsua tämä kylään ja kertoa uutiset. Ei. Kyllä minä uskallan. Varjele. Aikuinen nainen, mitä vielä. Noniin, nyt lähti...

"Joe" "Öm.. Tuota. Täällä on se Lilly, siis silloin, kuukausi sitten. Se Lilly.." "Ai, se. Jaaha, mitähän asia koskee?" "Nokun, tuota. Ehkä pitäisi nähdä kasvotusten.. Kun, asia on aika - iso." "Jaa. No onko sinulla aikaa. Minulla olisi nyt. Voisin tulla heti käymään?" "No, juu" "No, minäpä tulen" Joe sulki luurin. Huh, nyt se oli tehty. Vähän oudosti, mutta silti..

Joen saavuttua (takaovelle tosin) Lilly kutsui tämän sisään, sillä asia oli hänelle itselleenkin aika kova pala.

Shakin peluun lomassa Lilly päätti hyökätä suoraan asiaan. "Niin, öh, muistatko sen illan?" Lilly mutisi ja yritti samalla näyttää siltä, kuin tunnelma ei olisi yhtään kiusallinen. "Öm.. Ai sen, juu-u." "Niin, no. Siinähän kävi sitten niin miten siinä - KÖH - yleensäkin ehkä pitäisi käydä.." "Ai.. Siis.?" "No, niimpä. Ja.. Se on sinun." Lilly sanoi ja katsoi Joeta pyytävä ilme kasvoillaan. "Jaahas.." Joe sanoi vaitonaisena ja keskittyi muka shakkiin. Lilly halusi kuulla lisää. "No? Mitä me teemme?"

"Noh.. Sinun hartiasi näyttävät vähän kireiltä. Sinä varmaan stressaat aika paljon tämän hommelin kanssa. Olen aika hyvä hieromaan. Saisinko..?" Joe kysyi ja nyökkäsi katseellaan Lillyn hartioihin päin. "No, itse asiassa, olen miettinytkin hierojalle menemistä. Mikäs siinä."

"Ohhoh! Ovatpa kireät. Ehkä minun pitäisi ilmottautua sinun henkilökohtaiseksi hierojaksesi." Joe naurahti. "Haha, se olisikin tarpeen! Miten minä onneton aion kaksi lasta kasvattaa yksin, jos ei hierontakaan ole ilmainen? Tiedätkös, hartiani jumittuvat aika usein." Lilly tarinoi ja tunsi jonkinlaisen yhteisen kemian tuon miehen ja itsensä välillä. Tunsikohan hän sen myös?

Lilly käänsi päätään taakse, jotta näkisi Joen silmät. Tummahipiäinen tuijotti takaisin ja niin vaihtui hieronta suudelmiksi.

Tiedätkö, en ole tuntenut ketään kohtaan näin sen jälkeen kun seurustelin vielä Marjaanan kanssa!

Mitenkäs se maha-asukki siellä?

Mikään ei voi erottaa meitä..

************************

Lilly heräsi aamulla noin kymmenen maissa. "Voi helkutti! Joe on varmaan jo töissä ja Jenah.. Voi voi.." hän ajatteli mielessään.

Lilly kiiruhti alakertaan. Portaat mennessään keittiöstä kuului pikkutytön iloista naurua, ja Lilly lisäsi vauhtia. "Oh, Joe. Minä jo luulin sinun olevan töissä. Hätäännyin, kun Jenah naurahteli. Miksi sinä täällä vielä olet?" "Oi, huomenta kulta. Minä soitin pomolta vapaapäivän, kun en raaskinut herättää suloista untasi. Ja onhan tämä naperokin niin ihana" Joe kertoi ja kutitti samalla Jenahia joka naurahteli ja kikatteli. Lillyä hymyilytti. "Joe, tulehan yläkertaan.."

"No, mitä nyt?" Joe kysyi hämmästyneenä. "Nokun, tuota.. Minusta vähän tuntuu, että sinun pitäisi muuttaa tänne ihan pysyvästi, kun ei tuo onnistu, että olet jotkut yöt täällä ja jotkut kotonasi." Lilly yritti selittää ja perustella järkevästi. "No, kieltämättä, sehän olisi järkevää. Kun on meillä tuo pikkuinenkin tulossa." Joe sanoi ja silitti Lillyn vatsaa hymyillen.

"Sinä siis muutat tänne?" "Kyllä, Lillyseni. Minä muutan tänne" Joe toisti ja otti avopuolisonsa hellään syleilyynsä.

***************************

Eräänä syysaamuna Joe pyysi Lillyn ulos puutarhaan, olihan kaunis syksy jo pitkällä, samoin raskaus. "Niin, tuota, Lilly. Olen vähän miettinyt tätä meidän tilannetta, ja olen tullut johtopäätökseen.." Joe mutisi ääni väristen. Hänen kätensä hikosivat ja häntä jännitti niin turkasesti, ettei meinannut pysyä nahoissaan. "Mm, selvä. Kuule. Minullakin on eräs ilmoitusasia. Tänään on siitä (kyllä sinä tiedät mistä) kulunut sen 9 kuukautta, ja kävin eilen lääkärini luona. Laskettu aikani oli silloin kuukausia sitten tästä viikon taakse torstaihinm, eli ei edes viikkoa. Halusin vain kertoa. Niin, mikäs se sinun asiasi olikaan?"

Joe polvistui, ja kun Lillykin huomasi tilanteen, hän nousi seisomaan. "Nokun, tuota. Lilly Elizabeth Storm, tuletko vaimokseni?" hän lausui jännittuneenä.

"Joe, tottakai minä tulen höpönassuseni!" Lilly kirkaisi ja sovitti sormusta laihaan nakkisormeensa.

"Oh, hyvä. Minä jo pelkäsin ilmeestäsi.." Joe aloitti, mutta Lilly kiskaisi hänet tiukkaan syleilyyn.

*************************

Keskiviikkopäivällä Lilly oli haravoimassa pahasti rehevöitynyttä puutarhaa, jonka enitnen asukas oli jättänyt huonoon kuntoon. Yhtäkkiä Lilly tunsi kouristuksia alavatsassaan ja ylitsepursuavaa kipua, vaikka hän kuinka yritti hyräillä hyväntuulista lastenlaulua.

Hän karjaisi, kun tajusi tilanteen (taas). Synnytys oli alkanut. Puhelinta ei ollut lähimainkaan, eikä ketään muita kotona. Miten hän tästä selviäisi?

Vaikeasti, mutta kuitenkin. Maailmaan oli tullut mitä suloisin pienokainen ihan omalla pihalla, joskaan ei niin kauniisti, kuin ihmiset sanovat syntymän ihmeen olevan. Loppujen lopuksi maaimlaan putkahti mitä ihanin tummahipiäinen poikavauva.

*****************************

Lilly hoiti poikaa innolla, ja huolellisesti. Jenahkin olisi halunnut hoitaa velipuoltaan, mutta ei koulukiireiltään ehtinyt.

Jenah ja Joe olivat alkaneet lähentyä, ihan kuin isä ja tytär.

Päivällä Koko perheen uutisten aikaan Lilly ja Joe nyökkäsivät ja aloittivat keskustelun. "Tuota, Jenah, kun minä ja äitisi menemme naimisiin --" "MITÄ? Äiti mikset sä oo kertonu että sä meet naimisiin!" "No, tämä tuli vähän yllätyksenä minullekin" Lilly sanoi ja loi kauniin hymyn Joehen. "Niin, tuota, minun piti kysyä, tulisitkos sinä morsiusneidokseni?" "Joo!" Jenah kiljaisi innoissaan.

********************

Häät päätettiin pitää ilman mitään ylimääräistä, kuten kaasoja ja bestmaneja talon sivupihalla. Vieraitakaan ei kutsuttu, sillä tilaisuus haluttiin pitää mahdollisimman suppealla väellä.

Hääiltana Jenahin ja pienokaisen nukkuessa Lillylle ja Joelle tarjoutui tilaisuus kahden. "Kuules nassuseni. Haluaisitkos sinä toisen pienen tummahipiäisen?" Joe kujersi Lillyn korvaan. Nainen naurahti kevyesti ja nyökkäsi pilke silmäkulmassaan.

...

Pojan nimenantojuhlassa oli pienokaiselle annettu nimeksi Drake. Siitä nimestä pitivät kaikki.

*******************************

Eräänä aamuna Jenahin läksittyä jo kouluun Lilly kutsui Joen keittiön pöydän ääreen ja avasi suunsa. "Joe, kulta, minä olen raskaana." Joen kasvot muodostivat hetimiten ilon ja pari vain hymyili toisilleen.

"Oi oi, pikku Drake, millainen sydäntensärkijä sinustakin vielä tulee?" Lilly mietti ääneen ikionnellisena. Poika vain naureskeli äidilleen. "Nyt pitäisi kertoa vielä Jenahille, että sinustakin tulee isoveli. Mitenhän tämä mahtaa suhtautua...?"

Jenahin tultua koulusta Lilly tempaisi tämän ruokasaliin. "Kuules, Jenah. Sinähän tiedät, kuinka paljon minä rakastan sinua. Ihan yhtä paljon kuin Joeta ja Drakeakin. Ja uutta tulokasta..."

"Ai 'uutta tulokasta'? Taasko te hankitte mulle pikkusisaruksen? En mä haluu enempää pieniä ihmisiä mun maailmaan! Multa menee maine koulussa!"

"Äsh, Jenah, kuuntelisit. Eikös se ole mukavaa...?" Huokaus. Eikai se auta 13-vuotiaan päätä kääntää..

Äh. Miksei elämä voinut joskus rullata miten sen haluaisi menevän?

**************************

*Nyyhk* "Miksei äiti voi tajuta, että mä en halua muita sisaruksia ku sut? Ja etä multa menis maine koulus, jos mun äiti - 34 vee - sais viel skidin. Siis ÄRH" Jenah vuodatti illalla Drakelle. Poika vain kuunteli hiljaa ja nyökkäili, kun ei osannut vielä kunnollisia sanoja sanoa.

"Ääh, no kyllähän mä sunki kans kerkeen leikkimään senki pikkumies" Jenah naurahti ja alkoi velipuolensa toiveesta leikkiä 'Missä on Drake'- leikkiä.

Toisella puolen ovea Lilly kuunteli epätoivoisena. Eikö Jenah halunnutkaan olla enää isosisko?

Lilly palasi alakertaan ja istuutui sohvalle olohuoneeseen. "Ei hän taida vieläkään oikein sulattaa tätä asiaa." hän sanoi apealla äänellä. "Kulta, annetaan hänelle aikaa. Kyllä se siitä" Joe lohdutti.

**************************

Lillyn saatua äitiysloma päivät kuluivat shakkia pelaten ja Drakea hoitaessa..

Ja vähitellen Jenahin alkoi tottua ajatukseen tulpa-isosiskoudesta.

Eräänä iltana Jenahin lukiessa läksyjä ja Lillyn lukiessa kirjaa Salapoliisi Clausin murha Jenah kysäisi äidiltään samaan sävyyn kuin joku olisi jutellut säästä: "Milloin mä saan nähä mun isän?"

Lillyn kuullessa kysymyksen tämä jähmettyi, mutta Jenah vain selasi ruotsin kirjaansa tyynesti. "No, miten on?" hän toisti, mutta Lilly jätti kirjan pöydälle ja käveli ulos terassille, jossa Joe soitti pianoa.

"Joe, Jenah haluaisi nähdä Sethin." Lilly sanoi hiljaa. "No, antaa hänen nähdä Seth. Eihän se ketään satuta. Eihän?"

"Äsh, minä en haluaisi ainakaan nähdä sitä miekkosta enää. Ja entäs se hänen Stella- muijansa ja heidän lapsensakin.."

Jenah asteli ulos terassille. "Mä kuulin mitä sä sanoit. Enkö mä sais mennä vaikka itte, kävellen sinne? Pliis" "No.."

"Siis PLIIIIZ" Jenah vinkui. Lilly epäröi. Uskaltaisiko hän lähettää tyttärensä Sethin ja Stellan ja sen lapsen taloon? Ihan yksin? "No.. Saat sinä. Mutta tulet kyllä viideksi syömään sitten." Lilly vannotti ja Jenah lupasi. Naiset palasivat sisään. "Kiitos, äiti. Oot paras" Jenah sanoi hiljaa ja halasi äitiään.

Sitten Lillyn housut kastuivat. Mitä..?! "Ääääää! Jenah, Joeee! AmbulanssIIII!!" --

*******************

Ja tähän lopettakaamme tämä osa. :) Vihdoin ja viimein sain tämän tehtyä, menihän tässä melkein 2 kuukautta :o (No mutta inspis ei ollut mukana ja siksi vähän hidastui)

Ja ensi osassa saattaa olla pieniä kämyjä, riippuu lähtivätkö ne korvaavat roskapöntöt. Ja jos eivät lähteneet, niin ulkoroskiksina saamme nähdä tulevien osien ajan ruokatynnyreitä tonttien edustalla. ::)

Ja nuo iät vähän heittävät, pilven päältä penkasin että Lilly oisi ollut 34 ja Jenah 13. Jotenkin ne vain sopivat sitten yhteen, että Jenah olisi syntynyt silloin kuin Lilly olisi ollut 21. (Vai laskinko ihan puutaheinää?)

Anteeksipyyntöni päivitystauosta ja viimeisen kuvan oppimispalkista :D

Kommentteja olisi kiva saada pari :)

Uudesta osasta

2011-08-24T19:31:00.000+03:00

Niin, siis. Sain simssi- kultani vihdoin toimimaan (kepulikeinoin..), joten uusi osa on työn alla. Se tosiaan on vähän hidasta, kuten simssikin. Pitäisi vissiin poistella nuita ladattuja :D Mutta anteeksi ihan törkeän pitkästä päivitystauosta. Yritän saada kasi osan mahdollisimman pian ulos. Kiitän :D

Tauko

2011-08-10T16:04:00.002+03:00

Niin, eli siis, nyt kun koulu alkaapi, niin kirjoittaminen jää vähemmälle, mutta kirjoitan silti. Nyt kun osa 8 on vähän vajaa, ja se edistyy hitaasti niin saattepa odotella :D
Eipä tässä kummempia.

Ja sitten kun ilmeni ongelma, jonka voisi korjata vain tekniikan mies, kun simssi ei suostu käynnistymään. Niin saattepa odottaa sitten pitempään.

Osa 7. Perhe on pahin

2011-07-25T10:01:00.001+03:00

Kuulkaas naatit. Minulla oli palaa tämänkin osan kanssa hermot, koska tuo Lillyn raskaushommelin suunnittelu ja toteutus ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä. :D Osa sijoittuu melko pitkälle aikavälille ja on (minun mielestäni ainakin :D) melko tapahtumarikas. Jotkut tapahtumat tulivat jopa minulle yllätyksenä, joka on uutta, koska tykkään suunnitella kaikki varman päälle. Suunnitelmiin tulee tosin aina muutoksia. Päästän teidät kuitenkin enemmittä löpinöittä lukemaan. Ja älkää syyttäkö, jos osa jäi vähän rammaksi :>

"Charlie kulta, et usko kuka kutsui minut eilen kylään, Lilly!" Heidi sanoi suu täynnä munakasta. "Jaaha, mitäs hänelle kuuluu?" Charlie mutisi. "No sitä sun tätä... Äh, en kestä tätä enää! Meistä tulee isovanhemmat!" "MITÄ!?" Charlie huudahti ja nousi paikaltaan. "Siis onko Farrah..?" "Ota rauhallisesti, istu alas. Ja ei. Ei Farrah." "No, no miten sitten..?" "Lilly tietenkin. Meidän Lillymme.." Heidi vajosi omiin unelmiinsa. "Mitä, kenen kanssa?" "Hoh. Sinä se et sitten ole korva höröllä kampuksen juoruille ollenkaan. Annas minä selitän. Ensin, kun Lilly tuli kampukselle, hän alkoi seurustelemaan Stephenin kanssa. Stephenin petettyä Lillyä Farrahin kanssa, Lilly jätti hänet, ja saman vuoden toukokuussa, hän alkoi seurustelemaan Sethin kanssa. Ja tässä ollaan vuotta myöhemmin. Kyllä, kyllä. Onhan tämä suuri juttu, joka mullistaa elämämme täysin, mutta minä ainakin haluan kokea isovanhemmuuden ennen kuin heitän pyyhkeen nurkkaan." Heidi lateli ja mättäsi taas ruokaa suuhunsa. "J-jaha." Charlie sai vain tokaistua. "Onneksi ne rakennusmiehet saivat tämän uuden talon valmiiksi, sillä täällä on paljon mukavampi asua, kuin siinä pienessä mökissä." Heidi puheli itsekseen (kuten aina) ja lappasi sitten astioita tiskattavaksi tiskialtaaseen.

Kun raskausuutiseen oltiin jo totuttu kampuksella, ei siitä tehty numeroa. Seth teki Lillylle joka aamu hedelmiä ja jugurttia aamiaiseksi, se oli kuulemma hyväksi vauvalle.

Kevättä puski joka tuutista sisään maaliskuun avartuessa. (Sorry yökuva)

Myös vauvat ja mahat niiden mukana kasvoivat. "Oi, että. Haluaisin hänet jo syliini!" "Voi, seth, eihän hän synny vielä kuuteen kuukauteen." Lilly sanoi kultaisella äänellään. "Jos hän on tyttö, hänestä tulee varmasti yhtä kaunis, kuin äitinsä." Seth sanoi silittäen Lillyn pömpöttävää mahaa. "Hah, ensi kuussa ultraäänessähän se nähdään." Lilly naurahti. "Jännittääkö?" Seth kysyi. "Juu, kyllähän se jännittää, ensimmäistä kertaa kun olen raskaana." Lilly sanoi ja sulki Sethin syliinsä.

Myöhemmin päivällä kun luennoilla oli käyty ja sukulaisille soiteltu Lilly ja Seth saivat vihdoin omaa aikaa, jonka he käyttivät senkin vähäisen toisilleen.

"Kuule. Onko sulla tänään 'illalla' menoa?" "Ei mulla ainakaan pitäis olla." Lilly vastasi ja hymyili. "No, tuu sitten mun kaa kahvilaan, mulla on sulla pieni yllätys" Seth vihjaili. "Miten vain haluut" Lilly sanoi ja rutisti miestä itseään vasten.

--------------------------------------------

"Niin, mä puhuin siitä yllätyksestä.."

"..kaunokainen.."

Noniin, Seth, nyt lähti.. "..tuutko, sä Lilly, mun vaimoksi?" "Oi, oi tulen!" Lilly kiljaisi, sovitti sormusta ja suuteli hellästi Sethiä.

Lukiessaan tenttiin ja Sethin ollessa luennolla Lilly tunsi sen. *PÖM* "Oh!" Vauva potkaisi. *PÖM* *PÖM* "Ooi." Lilly huokaisi, laski kirjan sohvalle ja piteli vatsaansa. "Nyt hän jo potkii.." Lilly kuiskasi ja kohotti katseensa ylös. Kyynelet kipusivat hänen silmiinsä.

Sethin tullessa parin minuutin kuluttua sisälle Lilly paiskasi kirjan sohvan pehmusten uumeniin ja ryntäsi halaamaan kihlattuaan. "Kulta, hän potkaisi!" Lilly kiljaisi. "Mitä?! Oih! Saanko?" Seth painoi kätensä Lillyn vatsalle ja Lilly nyökkäsi. "Ooh. Hänestä kasvaa oikea potkunyrkkeilijä." Lilly naurahti.

Opiskeluelämä sujui rauhallisesti muitta mutkitta. Kolmas vuosi yliopistossa kului kuin unessa, ja kesäkuun alkuun oli enää muutama hassu päivä. Ultraäänessä käytyään pariskunta oli itkenyt vuolaasti, näkiväthän he tyttärensä ensimmäistä kertaa.

Lilly mietti pitemmän käden kautta raskausaikaansa, ja päätti anoa lupaa viettää neljäs vuosi kotona leväten, mutta silti opiskellen. Professori Wood antoi kuin antoikin luvan kuultuaan Lillyn tilanteen, ja kaikkien opiskelijoiden onneksi Professori Wood oli La Fiesta Techin rehtori.

"Kuule, Seth. Minä sain luvan viettää viimeisen opiskeluvuoteni kotona, mutta en haluaisi viettää sitä yksin. Mietinkin, että jos sinäkin kysyisit Professori Woodilta lupaa olla kotona, ihan vain tytön isänä." Lilly aloitti hienovaraisesti, mutta hänen äänensä alkoi täristä loppua kohden. "Kulta, tottakai minä nyt sinun takiasi kysyn. Haluan olla osana tyttömme elämää, kun laskettu aika lokakuun loppuvaiheilla tulee. Ja haluan olla mukana synnytyksessä, vaikka se onkin monien mielestä hermoja raastavaa, kun ei tiedä mitä tapahtuu." "Mmm.. Sinä olet aina niin huolehtivainen." Lilly huokaisi helpottuneena ja painoi päänsä Sethin olkapäälle.

--------------------------

Kuten sanottu, kolmas vuosi hiipi ohi kuin hujauksessa. Yhteisten aikojen muistoksi kampuksella, Lilly ja Seth istuttivat etupihaan, aivan postilaatikon tuntumaan pienen pihjalan, joka kasvaisi ja muistuttaisi kaikkia sen ohi kulkevia Sethistä ja Lillystä.

Farrah katkaisi myös välinsä biologiseen perheeseensä, ja kotiutui Stephenin kanssa asuntolaan Steven "kamujen" luokse. Arvosanatkin laskivat merkittävästi, vaan eivätpä nuoret jaksaneet niistä välittää.

------------------------------------

"Mm. Nyt minun kyllä pitää jo mennä, vaikka eihän se taksikaan ole vielä tullut" Lilly totesi ihanan hetken päätyttyä. "Ääh, miksei Professori Wood antanut minunkin mennä kotiin - tai no, sinun kotiisi - viimeiseksi vuodeksi? Olenhan minä sentään lapsen isä ja haluan olla tukenasi." "No, ehkä hän ei vain ymmärrä. Mutta minun kyllä oikeasti täytyisi jo mennä." Lilly sanoi vilkuillessaan taakseen. Samassa taksi porhalsi vuokrakämpän eteen, ja Lilly pääsi lähtemään.

Lillyn lähdetyä kohti Sealandia Seth yritti vielä kerran saada Professori Woodia taipumaan. Puolen tunnin viestienvaihdon ja niihin kirjoitettujen suostuttelupyyntöjen jälkeen Wood vihdoin ymmärsi tilanteen ja päästi Sethin kotiin. Nyt ilouutiset oli enää kerrottava Lillylle.

----------------------------------

Lilly oli tullut alle tunnissa lautalla takaisin Sealandiin, saarelle, jolla hän itse oli syntynyt, ja jolla Heidi oli aloittanut suvun, toisin sanoen kotiin. Taksista noustuaan kuski oli lapannut matkalaukut postilaatikkoa vasten, ja ajanut tiehensä Lillyn antaessa maksun jo puolivälissä matkaa. Vastaanottoa kotiin Lilly oli pelännyt kaikkein eniten jo siitä lähtien, kun oli saanut luvan kotiin. Heidin kehonkieli teki ristiriitaa keskenään, vilpitön hymy ja kädet tiukasti puuskassa kertoi sitä, että hän oli onnellinen nähdessään Lillyn, mutta ei ollut yhtä iloinen raskaudesta, vaikka oli hänestä tietenkin mukava tulla isovanhemmaksi. Charlie ei edes viitsinyt katsoa tyttärensä silmiin. Tämä vältteli Lillyn katsetta, ja hänen päänsä heittelehti puolelta toiselle, niinkuin ei olisi halunnut olla koko tilanteessa. Lilly häpeillen ja epävärmasti alkoi ottaa askeleita kohti portaita, ja vanhempiaan.

Ollessaan parvekkeella asti Heidi tarrasi kiinni ja halasi tiukasti. "Minulla on ollut niin ikävä sinua. Harmi, ettei Farrah-kulta ole ottanut vieläkään yhteyttä sen teidän jupakkanne jälkeen." Heidi porisi nopeasti, viimeisen lauseen kuin ohimennen.

Halattuaan äitiään Lilly ojensi käsivartensa isäänsä kohti. Olihan tämän pakko lämmetä tyttärelleen, vaikka raskaus ennen aikojaan olisikin ollut hävettävä teko.

He siirtyivät sisälle keittiön pöydän ääreen juttelemaan kuulumisia, tuoreita juoruja ja kuuminta aihetta, vauvan sukupuolta. "Onko ensimmäinen lapsenlapsemme siis tyttö vai poika?" Heidi kysyi innosta hyppien tuolissaan. "Varo äiti, tuolithan näyttävät olla niin heikkoa tekoa, että minun istuessani joku kerkesi jo narahtaa. Jos sinä aiot siinä vielä hyppiä, niin minä en siivoa tuolin jäännöksiä." Lilly luennoi äidilleen. "No, mutta, siis. Vauva on tyttö." "Oii! Olen aina halunnut tyttärentyttären!" Heidi kiljaisi. "Sinä olisit sanonut samoin pojastakin." Charlie huomautti näsäviisaasti. "Vaikka hän syntyykin tuossa syys-lokakuun vaihteessa, ja nyt on vasta kesäkuu, ajattelimme nimeksi Elizabethia" Lilly kertoi. "Minusta se on kyllä turhankin hienostelunimi, mutta jos se on Sethille niin tärkeää, niin sitten minä suostun siihen."

-----------------------------------------

Seth näppäili puhelimen numeron, ja odotti ja odotti. "Lilly Stormeilla" kuului puhelimen toisesta päästä. "Hei kulta, ajattelin vain ilmoittaa, että pitkän ja tuskallisen anomisen jälkeen Wood antoi sittenkin luvan minun tulla sinne kotopuoleen!" "Ooh! Ihanaa! Meidän pitää sitten alkaa sisustaa yläkerran makuuhuonetta *KÖH*" "Niin no, se on vasta parin viikon päästä, kyllä te siinä ajasse sen kerkiätte laittaa kuntoon, vai mitä?" "Niin, eiköhän se onnistu. Onneksi Professori Wood ymmärtää aina, vaikka sitä pitäisi takoa hänen päähänsä lihanuijalla" Lilly naurahti. "Niin. Haha. Nähdään mussu!" Seth kailotti puhelimeen.

Pari viikkoa oli pieni aika kaikkien elämässä, joten se hurautti nopeampaa, kuin kukaan olisi kerinnyt lukea viisi tuntia päivässä SimCityn perustuslain historian.

"Oo, sieltä tulee ihana Lillyni!" Seth kiljaisi taksista noustuaan ja riensi rutistamaan kihlattuaan oikein olan takaa. "Ooh! Onpa ihana nähdä sinua! Luulin, ettei tämä erossaolo niin kauheaa olisi, mutta alkoi olla ikävä jo viikko sitten." Lilly naurahti ja Seth nosti tämän ilmaan.

Kun he menivät sisälle takaovesta kiherrellen ja kuherrellen Heidi istui keittiön penkillä ja yllätti nämä. "Mihinkäs te olette matkalla?" hän kysyi tiukalla äänellä, jota Lillykään ei ollut aiemmin kuullut. "No, me tuota ööm.." "Niin. Aiottehan te edes häät pitää ennen kuin tuo - " Heidi osoitti Lillyn yhä kohonevaa vatsaa. " - tuo syntyy?" hän tivasi. "Niin, kulti, aiotaanko me? Minusta se kannattaa, ettei siitä tulisi avioton. Vanhempani eivät tykkäisi." Seth kysyi pyytävä ilme kasvoillaan. "No, jos kaikki ovat sitä mieltä.." Lilly aloitti, mutta ei kerinnyt pidemmälle, kun Heidi alkoi jo hössöttää. "Oih! Minä laitan sinun hiuksesi oikein koreaksi, ja ompelen puvun..!" Heidi huudahti innokkaalla äänellään ja katosi jonnekkin yläkertaan.

"Mutta, hääasioista toiseen, millaista vikimispaikkaa sinä olit ajatellut?" Seth kysyi. "No.." Lilly vaikeni ja uppoutui omiin ajatuksiinsa.

"..Sellaista, jossa vihkikaari olisi suuren itkupajun oksien alla, ruusupuskia siellä täällä, ja vieraiden penkin ihan siinä vieressä." Lilly sanoi haikeasti. Seth nyökkäsi kuin olisi saanut vision, ja katosi niine hyvineen.

-----------------------------------

Hääpaivän aamuna Lilly oli niin jännittynyt, ettei saanut kovin unta. Jo viideltä aamulla hän kampesi sängystään ja alkoi valmistaa jo aamiaista. Tiskatessaan astioita, joilta oli eilen syöty, hän sattui vilkaisemaan ikkunasta, ja näki jotain.

Seth oli laittanut kolmessa viikossa pystyyn sellaisen vihkimispaikan, mistä Lilly kertoikin! Voi että hän oli ihana mies!

Kun muutkin olivat hereillä noin puoli seitsemältä, käytiin kiivasta keskustelua, oliko Lillyn mekko liian tiukka vauvalle.

Päivällä kolmelta, kun häät olivat enää tunnin kuluttua, Lilly pynttäytyi viime hetkeä varten. Heidi sattui kävelemään ohi, ja voihkaisi. "Voi! Minunhan piti laittaa sinun hiuksesi. No, meillä on kolme varttia aikaa, kyllä me kerkiämme!" Heidi alkoi hääsätä: hakea saksia, paplareita, pompuloita, ja vanhanaikaisia pinnejä. Sen jälkeen sormet kävivät vikkelästi läpi jokaisen jakauksen morsiamen päänahassa, ja valmista jälkeä tuli jo puolessa tunnissa.

Kun kaikki oli valmista hiuksia myöten, oli aika aloittaa. Vieraita ei kutsuttu sitten Heidin ja Charlien, joskin harvat kutsutut olivat myöhässä.

Kun mattimyöhäiset olivat tulleet - tosin hengästyneinä ja hiukset joka ilmansuuntaan - voitiin seremonia aloittaa. Ensin hääpari lausui toisilleen kirjoittamansa valat, ja kun ei bestmaneja tai kaasoja kolmessa viikossa keritty hankkia, sormukset sijoitettiin vihkikaaren takana olevalle kivelle vihkivalojen ajaksi.

Kun kaikki toimitus oli tehty, "yleisö" nousi seisomaan ja taputtaen Lilly ja Seth saivat toisensa.

Kun myöhässä olevat vieraat olivat kadonneet taloon nauttimaan shamppanjasta, alkoi nuori - ja miksei vanhakin - lempi kukoistaa.

Hääkakun leikkauskin sujui muitta mutkitta. Lillyn keritessä leikata kakku ensin, sai Seth kokea kakun suussaan.

Noin viikko häiden jälkeen oli jo elokuu..

..Ja siitä alkoivat synkät ajat..

Elokuun alussa Heidin päivät alkoivat olla lopusaan; vanhuusajan sairaudet vaivasivat häntä loppuun asti.

Lilly yritti parhaansa mukaan lohduttaa Charlieta, joka suri eniten. Joinakin öinä tämä ei saanut edes unta, ja Lillyn piti mennä keittämään kuumaa kaakaota isälleen.

Charlie vajosi syvään masennukseen, ja tiesi itsekin, että ei hänelläkään kovin monia vuosia elinaikaa olisi.

Vanhaan taloonkin iski homevaurio, eikä se ollut enää käyttökelpoinen. Niimpä heidän piti muuttaa muualle.

Uuden elämän aloittaminen ei ole mitään helppoa puuhaa, varsinkaan jonkun läheisen kuoltua. Stormit päättivät muuttaa rantaan, vastarakennettuun Hiekka-ahon kartanoon.

Tupaantuliaisiin kutsuttiin vanhoja perhetuttuja, ja miksei tuntemattomiakin. "Niin, tuota. Aiotteko te sisustaa talon uudelleen?" pöydän päässä istuva Eleanor kysyi isäntäväeltä. "No, tämähän oli aika hyvin jo kalustettu, joten, ei meidän varmaan edes tarvitse sisustaa täällä." Lilly sanoi, hänen viimeiset sanansa uppoutuivat hampurilaiseensa. "Paitsi, eihän se meitä kiellä laittamasta lisää tarpeellista tavaraa" Seth lisäsi. Charlie oli ollut Heidin kuolemasta asti mykkänä, eikä kukaan uskonut hänen enää sanovan mitään.

Ja kaikki, jotka niin luulivat, olivat oikeassa. Charlie ei puhua pukahtanut ennen kuolemaansa. Illalla aina ennen nukkumaanmenoaan hän kirjoitti lapun, jos sattui vaipumaan uneen viimeisen kerran. Viimeiseksi ajatuksekseen hän kirjoitti, että jos tämä yö oli ratkaiseva, hän olisi onnellinen, ja halusi tulla haudatuksi Heidi- vaimonsa viereen.

Vain pari viikkoa Charlien kuolemasta Lillyllä oli levoton olo. Kuin hän ei pystyisi nukkumaan. Ihan kuin jotain tapahtuisi tänä yönä. Seth oli kehottanut vain mennä vuoteeseen ja olla ajattelematta mitään. Lilly itsekin uskoi, että viimeaikaiset tapahtumat vain valvottivat häntä, joten hän päätti mennä petiin.

Kuitenkaan hän ei saanut unta, ja nousi suosiolla. Lämmin maitohan aina nukuttaa, joten kaikki keinot olivat käytössä. Lilly päätti mennä keittiöön tekemään lämmintä maitoaan.

Lilly tunsi jotain märkää jaloissaan, ja jalkapohjissaan. Housut olivat märät. "SETH!" hän karjaisi. "NYT SE TULEE!"

Supistukset alkoivat voimakkaina. Yläkerrasta kuului kolinaa, joka oli merkki siitä, että isi oli tulossa.

"SSSOITA AMBLUANSSSSSSI!" Lilly karjui, ja niinhän Seth tekikin, kun oli toipunut shokista. Puoli kahdelta tiistaina ambulanssi porhalsi Hiekka-ahon kartanon edustalle, ja vei nuorenparin synnytysosastolle.

------------------------------------

Marraskuussa parin kuukauden ikäinen Jenah oli nimetty sairaalassa, koska Lillyn ja Sethin mielestä tyttö oli näyttänyt ihan Jenahilta.

Illalla oli taas perhekokous, Seth kun tuntui järjestävän niitä liikaakin. "Kulta, minua on alkanut tuo meidän rahatilanne huolestuttaa." hän aloitti. "Jaa, no minä olen yrittänyt etsiä kyllä töitä.." Lilly vastasi ja vilkaisi miestään. "Nythän kun olemme kotona, ja opiskelemme neljättä vuotta, ja meillä on Jenah, ja on vasta marraskuu, niin minä vähän luulen, ettei kukaan olisi edes halukas palkkaamaan kahta opiskelijaa yhtään minnekkään. Paljonko ne sinun vanhempasi antoivatkaan perintörahoja?" Seth kysyi. "No, ehkä vähän päälle kymppitonni.." "KYMPPITONNI?! Sehän on mahtavaa! Eihän meillä sitten niitä rahahuolia olekaan niin paljon, kuin kuvittelin." Seth kiljaisi ja katosi jonnekin olohuoneeseen.

Aika kului, ja sen huomasi ainoastaan siitä, kun lumi alkoi sulaa kevättä kohden, ja jalkapallokauden finaaliottelu lähestyi.

Toukokuussa puolivuotinen Jenah jokelteli jo iloisesti, naurahtelikin välillä. Tytöntyllerö oli vanhempiensa aurinko. Lilly oli vihdoin saanut töitä - osa-aikaisia tietenkin - viihdealalta. Lastenkutsujen naurattajana tai muuna vastaavana. Lilly sai hyvää harjoitusta, miten käyttäytyä, kun tyttö vähän kasvaisi. Seth oli vieläkin työtön, lähellä sijaitseva kirkko ei ollut pariin vuoteen kaivannut uusia harjoittelijoita. Lähin kirkko sen jälkeen oli seuraavalla saarella, Sealandista länteen, Lakefordissa. Lauttamatka saarten välillä kesti 4-6 tuntia, joten työtarjouksen torjunut Seth olisi palavasti halunnut mennä, mutta vaimonsa mielestä erossaoloaika oli liian pitkä: pari viikkoa kerrallaan.

Eräänä päivänä Lilly kirjoitti sähköpostia työnantajalleen työajoista. Hän sai vähän tingittyä lastenhoitajan hoitoajat töiksi, ja vähän vapaa-aikaa viikonlopuiksi. Lilly sulki tietokoneen, ja istahti sohvalle. Millaista tämä elämä olikaan. Seth asteli paikalle, ja äännähti merkiksi, että oli etsinyt Lillyä. "Siinähän sinä olet!" Seth sanoi ja nosti vaimonsa syliinsä sohvalle.

"Ooh, siitä on niin kauan kun viimeksi.." Seth vaikeni. Lilly kyllä tiesi, mitä hän tarkoitti. "Mutta Seth, Jenahkin on vielä niin nuori, ja niin ollaan mekin." "Noniin ollaan, mutta kerittäs nauttia lasten elämästä pidempään. Ja ikäerokaan ei niillä sitten olisi niin suuri." Tämän takia Lilly rakasti Sethiä niin; tämä näki kaikessa aina hyvät puolet. Juuri silloin Jenah alkoi parkua.

"Oi, kulta. Älä itke, ei ole mitään hätää.." Lilly hyssytteli ja otti tyttärensä syliinsä. "Ei ole mitään hätää" hän sanoi ja kokeili, oliko tavara vaipassa. "No, onko sinulla sitten nälkä?" Lilly kysyi hempeillen ja alkoi imettää.

Sethin tekemän lasagnen äärellä Seth aloitti perhepalaverin. "Oletko sinä saanut töitä mistään?" "No, itse asiassa olen. Hain Avoston sivuilta osa-aikaista paikkaa, minulle soittikin eilen Thomas Reed, hän halusi palkata minut." "Jaa-a. Mihinkäs hommaan?" Seth kysyi ja lappasi taas ruokaa suuhunsa. "No, lastenkutsujen naurattajaksi, mutta viikkopalkka on 75 simoleonia" Lilly sanoi, ja tiesi miehensä pimahtavan millä hetkellä hyvänsä. "Lastenkutsujen! Oletko ihan hullu, me tarvitsemme enemmän rahaa, jos haluamme elättää itsemme!" Seth huusi ja nousi seisomaan. Lilly nousi myös. "No oletko ajatellut, että olen sentään synnyttänyt sinun lapsesi, joka nukkuu yläkerrassa, ja minä olen ainoa tästä huushollista, jolla on työ?" hän pamautti ja lopetti juuri syömisensä, että pääsi ulos rauhoittumaan. Ei heille yleensä riitoja tule, eihän?

Jenah alkoi taas parkua yläkerrassa. Seth oli yksin ruokasalissa syömässä, ja kuuli Jenahin itkun. "Voi, kuule. Ei ole hätää." Jenah hiljeni isänsä sylissä. Yhtäkkiä puhelin alkoi soida, ja Sethin oli mentävä vastaamaan; siellähän saattoi olla vaikka uusi työtarjous!

Kiireissään Seth laski tyttärensä lattialle, ja kuin taikaiskusta tyttö lopetti parkumisen. Mies juoksi iltakahdeksan aikoihin alakertaan puhelimeen, vaan eipä siellä mitään työtarjousta kuulunut.

Lilly oli tullut ulkoa jo puolituntia päivälliskohtauksen jälkeen, ja vaihtanut yömekkonsa ylleen. Tullessaan nukkumaan (oudon unirytminsä vuoksi) jo puoli kymmeneltä, hän huomasi Jenahin lattialla. "Oi! Oi, ei mitään hätää, ei mitään hätää. Äiti on tässä, äiti on tässä.." hän hyssytteli samoi, kuten monetkin kerrat, kun Jenah oli alkanut parkua. Nyt hän vasta huomasi, että tavallisesti, kun tyttö oli kehdossaan tämä huusi kuin palosireeni, mutta Sethin nerokkaan laskun jälkeen tyttö pidettiin lattialla, valvonnassa tietenkin, ja oman tahdonsa mukaan, Jenah ei enää karjunut, kun oli lattialla. Seth sanoi aina tytöstään kasvavan arkeologin, ulkomaailma kiiinnosti tätä nii hurjasti.

Víikot vierivät, ja yliopiston loppukokeet menivät menojaan. Ja suunnitelmat toisesta lapsesta unohtuivat, kunnes eräänä päivänä Lilly otti asian puheeksi. "Niin, muistatko, kulta, kun puhuit Jenahille sisaruksesta? Olen miettinyt asiaa, ja se käy minulle."

"I-ihanko oikeasti?" Seth kysyi tajuamatta, mitä Lilly oli sanonut. "Kyllä!" Lilly kiljaisi ja hyppäsi miehensä syliin. "Siltä istumalta Seth vei vaimonsa makuuhuoneeseen.

******

(^Tuosta) Seuraavalla viikolla Lillyn vanha ystävä kampukselta oli soitellut, ja kysellyt bailaamaan yliopiston päättäjäisten kunniaksi. "No, voisinhan minä tulla, jos Sethille sopii.." Lilly oli sanonut, ja lapsinut yläkertaan kysymään Sethiltä. "Seth- kulta, sopiiko sinulle, jos menen vähän bailaamaan vanhan ystäväni Sharlenen kanssa? Vai haluaisitko tulle mukaan?" Lilly kysyi, kun oli ensin saanut kiinnitettyä Sethin huomion. "Nooo, minä en niinkään siitä 'bailaamisesta' oikein välitä, mutta jos se on lähellä sydäntäsi, niin mene vain." Seth myöntyi. "Mutta tule sitten ennen aamua takaisin." hän jatkoi tiukkana. "No juu, kulta, en ole enää teini" Lilly sanoi naurahtaen, suuteli miestään ja lähti.

Alkuillasta tytöt riensivät tanssibaariin, mutta kumpikaan ei muista paika nimeä. ("Joku tanssibaari se kyllä varmasti oli..") Koska meno ei siellä ollut riittävä, päättivät tytöt mennä toiselle clubille.

Ja kun ei seuraavallakaan clubilla ollut muuta kuin ravintola ja karaoke, niin tytöt päättivät siirtyä yhä eteenpäin..

Vihdoin löytyi sopiva paikka biletykseen, jonka senkään clubin nimeä eivät tytöt kovin painaneet päähänsä. Musiikkia kyllä riitti, ja seuraa, tottakai.

Tanssilavalla riitti ilmeitä, asentoja, repliikkejä ja kuivahtaneita salaatinlehtiä, kun eräs ravintolan asiakas oli lähtenyt tanssimaan salaattilautanen kourassaan, ja jonkun tönäisemänä koko ruoka-annos oli lentänyt kuin leppäkeihäs lattialle. Siivoojat olivat tuolloin vapaalla, joten rehut saivat jäädä siihen paikkaan.

Eräs uskaltautuikin tekemään tuttavuutta, esitteli itsensä Joeksi. Lily oli kuin sulaa vahaa miehen upeiden silmien alla muutaman paukun jälkeen.

Sitten mies siirtyi valokuvauskoppiin, ja pyysi Lillyä seuraamaan perässä. "Onko tämä ihan varmmaa että mä tuuun sinne?" Lilly kysyi Joelta vähän hiprakassa. "On, juujuu, tule vain." mies vastasi enempiä empimättä.

Sharlenekin olisi halunnut tulla, mutta eipäs kerennyt, kun 'oikeat bileet' vasta alkoivat (ainakin Lillyn ja Joen kannalta).

Puolen tunnin jälkeen bileiden alkamisesta Lilly katui tekoaan, ja supatti hiljaa ystävälleen, mitä siellä oli tarkalleen tapahtunut. "Hoo, siis eikä! Oikeesti?" "No juu, sori nyt vaan. Mä oon humalassa, mun harkintakyky on matalalla. Silloin se tuntui vielä kannattavalta, mutta mitä Seth sanoo..." "No, sä et sano sille mitään. Noni, ongelma ratkastu.. DRINKKI!" Sharlene kailotti, itsekin vähän humalassa. "No kun mun pitää sanoo sille jotain, sehän tappais mut, jos mä jättäisin kertomatta ja se sais tietää jossain vaiheessa. Tuu, mennään ulos, nuo kaikki vaan kyylii" Lilly sanoi, ja painotti - melkein huusi - viimeisen sanan.

"Shiis sä meinaath kertoo Sethhille?!" Sharlene kiljaisi sammaltaen, kun vihdoin tajusi. "No pakko kai mun on, sehän tappais mut jos en.." "No, mä en khyl shit oo vastuussha, jos the errootte." Sharlene sanoi topakasti ja loi tiukan katseen Lillyyn. "No ei shun tarviikkaa. Mä lähen nyt kotiin, tuuthsä?" "En, mä jään kattoon, jos täällä olish viel seuraa. Mmoro"

Niine hyvineen Lilly lähti kävelemään kohti takstitolppaa ja sitä kautta kotiin.

-----------------------------------------

Muutama viikko bailausillan jälkeen, Lillyllä oli ollut huonovointisuutta aamuisin, ja nälkä oli lähes kaksinkertainen. Oliko hän taas raskaana? Sitä hän ei jäänyt miettimään, vaan kaivoi lavuaarin takaa testin ja teki sen.

"Kulta, muistatko, kun Sharlene kutsui minut juhlimaan ja tulin kotiin ärsyyntyneenä, ja sinun piti maksaa taksi?" "Kyllä, muistan sen hyvin selvästi, toisin kuin eräät." Seth vastasi nihkeästi. "No, sinä iltana.. *köh* ja minä olen.." MITÄ?! Sinä olet taas raskaana! Onko se minun?" Seth karjui "No, vähän pelkään, että ei.." Lilly melkein kuiskasi alistuvasti, ja siitäkös Seth raivostui. "MINÄ EN AIO OLLA NAIMISISSA SINUN KANSSASI ENÄÄ YHTÄÄN SEKUNTIA! ENNENAIKAISIA RASKAUKSIA, RASKAUKSIA TUNTEMATTOMIEN KANSSA! MITÄ EDES AJATTELIN?!" hän huusi kurkku suorana. Lilly tunsi nolostuvansa, ja raivo kihisi hänenkin sisällään. "No anteeksi, ei se ensimmäinen ollut minun vikani! Eikä osittain tämäkään!" Lilykin yltyi, muttei senhään huutanut nuppiaan punaiseksi.

"MINÄ LÄHDEN TÄSTÄ HUUSHOLLISTA NYT! Seth huusi ja lampsi ulos. Lilly nosti parkuvan Jenahin syliinsä, ja juoksi miehensä perään. "Seth, älä mene. Sehän saatta vaikka ollakin sinun!" Lillyn äänestä kuuli, että tämä oli menettänyt kaiken toivonsa Sethin suhteen. "Ei, minä en pysty elämään elämää, jossa lapsi 'saattaa sattuman kaupalla' olla minun. Kirottu olkoon kuollut isäukkosi!"

Jenah alkoi vääntää itkua vanhempiensa huudon johdosta. "Oi, kulta, ei ole mitään hätää. Mene vähäksi aikaa sisälle, äiti hakee sinut kohta sieltä." "Äiti, mihin iti mennee?" Jenah kysyi suloisella, viattomalla äänellään. "Äiti, äiti ei tiedä.." Lilly laski tyttärensä sisälle, ja sulki oven hetkeksi.

"Niin, vie penskasi pois, ettei ilkeä maailam turmelisi tätä liikaa. Kyllä se pieni äpärä vielä oppii, kuka tässä on ilkeä!" Seth karjaisi viimeiseksi lauseekseen, ja saapasteli taksiinsa. Jenah tulla käpötti äitinsä viereen ja otti tätä kädestä. "Mikti iti meni pois?" Jenah kysyi. "Voi, kulta. Äidillä ja isillä on nyt vaikeaa." Lilly sanoi ääni väristen ja purskahti itkuun.

---------------------------------------------------

JES, vihdoin se on valmis! JESJESJES. Loppu jäi vähän masentavaksi, mutta loppuipa kuitenkin.

Tämän osan kuvien ottamiseen meni hermoja ja aikaa noin 3 tuntia yhteensä, kirjoittamiseen 5 tuntia yhteensä, joten vaadin kommenttia :D Kuvia on 89, nykyinen ennätys minulle :D

Päivitystä :D

2011-07-18T09:18:00.003+03:00

Hei, isken taas, mutten uudella osalla. Nyt käy hassummanlaisesti, osa viivästyy selvästi, mitä olin aluksi ajatellut. Ensimmäinen arvio olisi ollut huomisen tai torstain välillä, nyt huomaan, että kuvia puuttuu lähemmäs parikymmentä, ja osa jaa tosi rammaksi, jos niitä ei tule. Ja osa on siis muutenkin rampa :D Elikkäs, saattaa venyä vielä ensi viikkoon (tuleekohan yhteen?). Koiran hankinnan kanssa riittää hommaa, ja ihan muutenkin, koska kesällä muisti huononee. ;) Ensi viikolla, tai elokuun puolella uusi osa luvassa.

Kuittaan. (;
Ps. Nyt kun huomasin vielä, että osa kirjotuksista ei ollutkaan tallentunut, joten kestää vielä kauemmin. No, urakka päälle. --->
Edittiä// Teen uuden bannerin sitten toisen sukupolven kukkiessa/ollessa aikuinen, joten olkaa valppaana vaihtamaan banneri, jotka sitä linkitykseen käytätte! (;

Osa 6. Varaslähtö

2011-06-30T12:50:00.000+03:00

Stormien pienen kesätauon jälkeen uusi osa on täällä. Kuvaamisen kanssa meni hermot ja otsasuoni pullottaa vieläkin uhkaavasti. Simien jääräpäisyyden johdosta sorruin käyttämään maxmotivessia moneen otteeseen, mutta eihän se tarinaa huononna.

Elämä yliopistossa sujui odotusten mukaisesti. Farrahin aloittaessa kolmatta vuottaan, Lilly aloitti ensimmäistä vuottaan. Molempien stipendirahojen summana saatii vuokrattua mukavan kokoinen asunto, jossa oli tilaa korkeintaan kolmelle. Luonnollisesti Lilly ja Farrah muuttivat yhteen, ihan kustannussyistä, ja muutenkin, mikäs sen mukavampaa, kuin asua opiskeluajan kaksi ensimmäistä vuotta siskon luona.

"Oooh.. Hän oli niiin ihana. Ja puhui vielä kokkauksesta.. Niin kuin meillä kotona aikoinaan. Isän ainoa puheenaihe Farrahille oli 'miten teet onnistuneen kanakeiton'. Tulee ihan hyvät ajat mieleen. Oi, että. Toivottavasti hän vielä asuu siellä asuntolassa, voisin käydä visiitillä... Seth."

"Öh.. Lilly, nyt keskityt siihen lopptyöhön. Ja sitä paitsi, mitä Stephenkin sanoisi, jos saisi tietää 'salaisista ajatuksistasi'? Ei ainakaan hyvää. Nyt panostat täysillä siihen, jotta teatteritaiteen lehtori hyväksyisi edes tämän.." Lilly mutisi itsekseen. Stephen ilmestyi Lillyn selän taakse ja halasi tätä takaa päin. "Aww, Steve." Lilly mutisi. "Lils, tulisitko tänne sängyn puolelle?" Stephen houkutteli. "Ah, kulti, se olis ihanaa, mut mun pitää saaha tää lopputyö lopetukseen, jotta se saamarin lehtori hyväksyis ees jotain."

"Ääh, tulisit nyt..." "Mmm, Steve, sähän tiedät, että se lehtori on tosi tiukkis. Ja mä niin, niin haluisin olla sun kans joka ikinen momentti, mut.." Stephen painoi sormensa Lillyn huulille, ja sen jälkeen suuteli tätä. "Mmm." Lilly huokaisi. "Miksei opiskeluaika voi olla pelkkää frendien kans seurustelua?" Stephen kysyi ei-keneltäkään. "Näimpä.."

Juuri samaisena iltana Stephen ja Farrah olivat pelaamassa shakkia mökin takapihalla. "Nonii. Nyt mä laitan tän sotilaan C 3:seen." Farrah mutisi. Stephen tokaisi:" Sama asia, ku mä laittaisin tän tornin B 4:jään. Et sä voi tehä sellasta siirtoo." "Jaa.. no miten sitten.." Farrah vaikeni, ja alkoi hieroa leukaansa miettiessään. " Farrah, kultsi, ei sun tarvi tehä mitää siirtoo, kun sun miettimisasennot saa mut jo antautuu!" Stephen kehaisi. "Öh.. Kiitti.." Farrah mutisi ja punastui. "Ja tiesiks.. Et mä pidän tosta sun söpöstä rusetistas.." Farrahin olo alkoi käydä epämukavaksi. "Mut, sähän oon Lilsin kans.." "Mitä siit?" Stephen sanoi huolettomasti.

Farrah nousi tuolistaan. Stephen seurasi perässä. "Ja sun silmäs.. Ahh.." Farrah naurahti, vaikka tiesi, ettei tämä ollut sallittua. "Oi, Steve.."

Stephen kallistui Farrahin korvan juureen ja kuiskasi: "Ja mehän voitais siirtyy tonne makkarin puolelle, jos sulle, kultsi, sopii.." Hän alkoi suukottaa Farrahin kaulaa. "Ah... Steve.. Eihän me.. voida..." "Ja' miks ei?" Stephen sai sanottua sukkojensa keskeltä. "Sä oot Lilsin kaa..." Farrah vaikeni ja uppoutui Stephenin suudelmiin.

Lillyn lähdettyä luennolle aamu kahdeksaksi, siirtyivät Farrah ja Stephen takapihalta sängylle. "Steveee.." "Kultsi.." Sitten Stephen siirtyi tositoimiin.. (Joista ei tarvi varmaankaan enempää selittää :---D)

Farrah oli jo lähdössä luennollensa, kun Stephen kaappasi tämän vielä viimeiseen syleilyyn. Samaan aikaan Lilly kapusi portaita ylös ja järkyttyi suuresti. "STEVE! FARRAH!" Stephen ja Farrah säikähtivät molemmat ja kavahtivat toisiaan jääden tuijottamaan Lillyä anteeksipyytävin katsein. "MITEN..?! MIKS?!" Lilly huusi. "Öm.." "Äh.." "EN VOI USKOO, ET TE KAKS OISITTE TEHNY JOTAI TÄLLASTÄ MULLE! VOI SAATANA STEVE, FARRAH! Vittu..."

"TE MOLEMMAT!" Lilly huusi ja osoitti ulos. "HÄIVYTTE NYT! JA STEPHEN, EN OO ENÄÄ SUN 'KULTSIS', KUN SULLA NÄYTTÄÄ JO UUS OLEVAN. PAINUKAA HELEVETTIIN TÄÄLTÄ! EIKÄ KUMMALLAKAAN OO TAKASIN TULEMISTA!"

Stephen purskahti itkuun. Miten tässä näin kävi? Ei minun ollut tarkoitus pettää Lillyä, se vaan jotenkin.. lipsahti. Ja kun Farrah on niin hot! Stephen mietti itsekseen, ja lähti sitten Farrahin seurassa asumaan toiselle puolelle kampusta.

Seuraavana aamuna Farrahin ja Stephenin lähdettyä Lilly soitti äidilleen kaikesta tapahtuneesta. "Mutsi! Mä en kestä tätä! Mä luulin, että kaikki ois nyt kerrankin täydellistä, mutta sit Steve pilas kaiken! Lehtoriki alkaa käydä vähä päällekäyväks, ku ei sille näytä mikään raportti kelpaavan, vaikka kuinka yritän saaha siihen niitä teatterin eri osia, ilmeiden kirjoja, ja elekieltä. Ei se hyväksy mitään!" Lilly vuodatti puhelimessa. "No, no. Ei se kaikki voi niin kamalaa olla. Kulta, koeta ahertaa vielä vähän kovemmin, niin kyllä se siitä suttaantuu!" "No juu, mut tää on vaan jotenki raskasta.." "Voi kulta, yritä selvitä, kaikki kääntyy vielä hyvin." "Hmm. Näin se kai on. Moi." "Hei hei!" Lilly sulki luurin. Voi että, miksi Steve meni sotkemaan asiat juuri täydellisellä hetkellä?

Parin tunnin kuluttua puhelusta Lilly lähti luennolle. Sieltä palatessaa Seth käveli vastaan. "Moi! Sähän olit Lilly?" Seth yritti muistaa. "Öhm, joo. Sä olit Seth." "Näin on. Tuota, mul ois nyt vapaa-aikaa, lähetäänks vaikka kahville?" "Juu, kyllä mulle sopii." Lilly vastasi. Että, tuo mies osasi olla komea!

Kahvien jälkeen toisiinsa todella tutustuttuaan monen viikon jälkeen, Seth ja Lilly olivat pari. Lempi leiskui viikko viikon jälkeen enemmän, eikä haittapuolia näkynyt kuin opiskelussa. Kaikkien onneksi Sekä Lilly että Seth olivat toisella vuodella, joka helpotti parisuhdetta.

Vuoden päivät yliopistossa sujui varsin leppoisasti opiskellen. Lempi kukoisti ja oli kaikin puolin mukavaa. Edes O'Neill:t eivät häirinneet eloa.

Paitsi, että liian painostavaksi käynyt teatteritaiteen lehtori alkoi ahdistaa Lillyä, joten tämä päätti vaihtaa pääainettaan kirjallisuuteen. Kyllä silläkin pääsisi esiintymään. "Niin, tuota, haluaisin vaihtaa pääainettani." Lilly selitti asianomaisesti. "Jaaha, minkähän takia?" puhelimessa kysyttiin. "Öm, no ihan siksi, koska lehtori käy päälle, niin sanotusti 'lähentelee'!" Lilly hermostui. "Jaaha, jaaha. Mihinkä haluaisitte vaihtaa?" "Kirjallisuuteen, jos se on mahdollista." "Jaaha. Kyllä se on mahdollista. Uudet luentoaikataulut tulevat postissa, ja lehtorit tapaatte sitten luennolla." "Okei, no, moi." Lilly sanoi ja sulki luurin. Minä tein sen! Vaihdoin pääainettani! Jess!

Myöhemmin päivällä Seth ja Lilly ajautuivat tähän tilanteeseen...

(Ja tästä tuskin täytyy enempää selittää..)

**********

^ Tuon jälkeen viikon päästä illalla, Lillyä alkoi oksettaa. "Kulti, nyt on pakko..." Hän juoksi vessaan. *YÖÖÖÖÖ* Voi ei, oonkohan mä syöny jotain sopimatonta...? Paitsi jos, ihan varmuuden vuoksi.. Lilly otti peilikaapista raskaustestin, ja odotti. Ja odotti.

Testi tipahti lattialle. Lillyn ilmeiden kirjosta voisi päätellä tuloksen.

"Seth, muistatko sä viimeviikon.. *KÖH* sen?" Lilly kysyi. "Juu, otettaisko uusiks?" "Eikun, en mä sitä.. Mun vaan pitäis kertoo sulle yks juttu." "Jaha, no mikä se on?" Lilly käänsi katseensa tv:hen, rauhoittui ja sanoi tyynesti. "Mä olen raskaana, ja se on sun."

"Sä-sähän vitsailet?" Seth kysyi ilkikurinen ilme kasvoillaan. Kun Lillyn ilme pysyi samana; totisena värähtämättä, Seth säikähti. "Et- etkai sä oikeesti!?" "No, minkä mä sille voin?" " Voieivoieivoiei..." Seth päivitteli pitäen päätään. "Tää näyttää tosi huonolta mun työnhakupapereissa.. Ja vielä avioton lapsi! Näin nuorena! Mitä mun vanhemmatkin sanoo?! Ja mun papin unelmat! Meidän pitää mennä naimisiin! Ja sähän käännyt juutalaiseksi, niin kuin mäkin oon?" "Seth, kulta. Mä rakastan sua ihan kauheesti, mutta otetaan rauhallisesti. Ei meidän vielä tarvii naimisiin mennä! Vasta sitten, kun lapsi on syntyny. Ja minä en mihinkään himouskovaiseksi käänny! Vaikka sulla ois kuinka vanhoilliset vanhemmat. Me kasvatetaan tää lapsi yhessä."

"Entä ne mun papin unelmat?" Seth kysyi vääntäen jo itkua. "Nekin... Järjestyy. Mennään naimisiin sitten kun, lapsi syntyy, ja, ja. Nii. Tajusitko nyt? Ei oo mitää syytä paniikkiin."

Seuraavana aamuna Lilly kutsui äitinsä kylään kertoakseen uutiset. "Äiti, älä ota tätä kovin raskaasti, ethän? Älä ainakaan saa hepulia!" "No en, en." Heidi vakuutteli. "Mä ootan vauvaa." "OI! Ihanaa! Minä saan lapsenlapsen! Ensimmäisen sellaisen! Jostain kumman syystä Farrah on lopettanut soittelemasta, joten, mistä minä tietäisin, onko hänelläkin pullat uunissa, mutta tuskin. Isäsi voi kyllä saada melkoisen hepulin." "Niin, äiti. Ethän kerro isälle? Mä kerron sille ite." "No hyvä on, mutta äkkiä sittenkin."

*****************

Siinäpä se. Minulla piti olla oikein suunnitelmat miten menettelen tämän raskaus- asian kanssa. Mutta, kommenttia! :---)

Kesätauko Stormeilla

2011-06-07T12:51:00.000+03:00

Pidän kesätauon Stormien kirjoittamisessa. Pihan lämpötila alkaa olla lähemmäs +30, joten pihalla oleskelen enemmän kuin koneella. Tähän saa laittaa kysymyksiä ja muuta mukavaa kommenttia, ja perijä-äänestys on vieläkin voimassa osassa 5. Se on siis siihen asti voimassa, kunnes aloitan uuden osan tekemisen. Eli pitkään :D Ilmoitan siitä sitten kyseisen osan kommenteissa. Ilmestyneitä osia saa (ja pitää!) kommentoida. Myös lukijat, jotka eivät ole rekisteröityneet bloggeriin voivat kommentoida, ovat voineet jo alusta asti. :D Yritän saada piilolukijat kaapista ulos. Mutta tällä hetkellä Lilly on johdossa, varmaan voittaakin kisan näytteydellään. Sayonara ja kommentoikaa!

Osa 5 Pojat ja tytöt

2011-05-27T14:04:00.001+03:00

Heippatirallaa taas. Sorry pitkä päivitystauko, peli-innostus on kallistunut vähän enemmän kolmosen puolelle, joten en ole Stormeja hirveästi tehnyt. Tämäkin osa jää vähän lyhyeksi, vain 17 kuvaa :D Ja muistakaa, Alpertti on Alpertti, koska tuskin haluaisitte lukea miehestä nimeltä Abhijeet, ja tämä siksi, koska pelini on enklanniksi :) Mutta pitemmittä puheitta, lukekaa.

"ALPERTTI! SE S.. YNTYYYYYYYY!!!" Louise kiljui keittiö/olohuoneessa. Synnytys oli juuri alkanut. Alpertti ryntäsi keittiöön, penkaisi takkinsa ja Louisen matkaan ja ajoi tukka putkella sairaalaan. Lapsesta syntyi terve, joskin keisarinleikkauksella: Louise oli kovin uupunut pyörtyessään sairaalan käytävälle, kun hoitaja kertoi nähneensä eräänkin äidin synnyttävän lapsensa odotushuoneessa.

Kotiin päästyään pienen pojan vanhemmat eivät halunneet kiirehtiä nimen kanssa; kyllä se sieltä vielä tulee.

Lopulta poika nimettiin Joshiksi, siis ihan Joshiksi, ei Joshuaksi. Louisen mielestä se oli sopiva, Alpertin oli vain tyydyttävä vaimonsa valintaan.

Alpertin hommana oli pääasiassa opettaa pojalle kaikki tärkeimmät asiat, kun Louise keskittyi intensiivisesti työhönsä ja siihen, miten saisi nolattua huippukokin (ja tässä meinataan Charlieta) uudestaan jollakin perättömällä juorullaan.

Elo sujui leppoisasti vuosien varrella: Stormien kanssa ei ollut sen kummempia kähinöitä, kuin aiemminkaan.

Joshin koulumenestys oli kohoamassa, tytöt juoksivat söpön pojan perässä, ja mikä parasta, hän olisi kohta saman ikäinen kuin Stormien tytöt!

Luonnontieteet kiinnostivat nuorta miestä enemmän kuin muut aineet, Alpertti olikin aina halunnut pojan, joka on hyvä biologiassa. Louise itse halveksui pojan kasvi-intoilua: eihän moisessa ollut mitään järkeä siihen verrattuna, kuinka Stormit saivat vielä kärsiä.

Jopa lukeminen luonnistui pojalta hyvin. Louise halusi kasvattaa pojan itseluottamusta ja -varmuutta, sekä sosiaalisia taitoja, mutta Josh ei itse perustanut niistä. Siitä lähti liikkeelle äiti-poika-sota.

Louisen tehtyä ansiokasta työtä journalismi-uralla, hän sai kirjoituspalkinnon, joka oli yksi arvostetuimmista palkinnoista koko Simlandiassa.

************

Heidin ikä alkoi olla 50:n hujakoilla, joten tyylin tuli olla iän mukainen. Haikeana Heidi heitti kierrätykseen vanhat liian paljastavat paitansa ja farkkushortsinsa.

Kodinhoito oli jäänyt vähemmälle, joten Farrahin mielestä oli ihan oikein soittaa ammattiapulainen paikalle. Goottityylinsä hän oli halunnut säilyttää, vaikka äitinsä mielestä se oli liian 90- lukua. Mikä lie mummo, Farrah oli ajatellut.

Ruoka oli lopussa ja vaatteet kävivät pieneksi, joten Farrah passitettiin kauppaan koulupäivänsä jälkeen. Vaikeroiden ja epäröiden Farrah otti keittiön pöydältä rahaa, ja läksi kauppaan.

Lähinnä Heidille oli ostettava vaatteita, kun ei hän enää mikään nuorukainen ollut. Vähän itselleenkin Farrah osteli, ja bonuksena vielä meikit.

Muille kaupassa riitti seuraa, Farrah tyytyi katselemaan vaatteita rauhassa. Perjantai-iltapäivällä aikaa riitti vaikka mihin.

Charlienkin vanhuus kolkutteli ovelle, Lillykin hurautti jo kolmentoista ikäiseksi (jä hänestä tuli nätti :D).

"Ei, isä ei pääse haastateltavaksi puhelimeen keskellä yötä. Ja varsinkaan Iltalööppiin!" Lilly raivosi puhelinhaastattelijalle keskellä yötä. Haastattelija hämmästyi, mutta Lilly ei. "Jättäisittekö isäni rauhaan? Vaikka hän onkin huippukokki, ei se tarkoitta, että hän olisi vuoden päästä kaikkien huulilla. Kiusatkaa muita julkkiksia."

Lilly seurasi intensiivisesti muotia ja sen villityksiä. Juuri nyt nappikorvikset ja etuhiukset olivat in. Mitähän tästä vielä tulee... hän ajatteli mielessään.
Perijä-äänestys!
Ehdokas 1: Farrah, esikoinen

Elämäntoive: Julkkiskokki
Tavoite: Suosio
Mieltymykset: Parta, punaiset hiukset, Inhokki: Meikki
Luonne: 6-10-3-3-3
Horoskooppi: Leijona

Ehdokas 2: Lilly, kuopus

Elämäntoive: Illuusioiden mestari
Tavoite: Mammona
Mieltymykset: Punaiset hiukset, urheilullinen, Inhokki: Työtön
Luonne: 5-5-9-8-1
Horoskooppi: Jousimies

Äänestys kommenteissa, vain yksi ääni, per tyyppi :D Eli kirjoitat vain nimen, kenet haluaisit perijäksi.
Kommentteja saa laittaa muutenkin, ja kysyä kaikenlaista. :) Seuraava osa sijoittuu varmaan kesän loppupäähän, mutta saattaa tulla aikaisemminkin.

Osa 4 Kasvua ja eroja

2011-05-03T15:34:00.000+03:00

Peli-innostus kohoaa, ja kuvia tulvii koneen tiedostoihin. Jospa tämän osan saan valmihiksi, niin sitten taas uusi, mielenkiintoisempi osa! No, mutta neljäs osa käyntiin(Varoitus kielenkäytöstä :D):

5-vuotias Lillykin alkoi olla sen ikäinen, että juttelusta tuli edes jotain. Silloin tällöin Farrah ja Charlie lepertelivät tyllerölle, mutta Heidi yritti tosissaan saada vaippasankarin sanoista selvää.
"Joku päivä se Lillykin puhuu ymmärrettävästi" hän jaksoi toivoa.

Heidi yritti leikkiä sekä äitiä, että kodinhengetärtä, joka ei sujunut aivan moitteettomasti. Hän laittoi ruuan uuniin ja ajatteli kerkiävänsä käydä suihkussa, ennen kuin ruoka olisi kypsä. Puolivälissä suihkua Farrah kiljaisi:
"ÄITI! Onko ruoka nyt ihan kunnossa? Se SAVUAA!" Heidi havahtui. Ruoka! Kiireesti hän veti riepunsa ylleen, ja otti ruoan uunista, mutta liian myöhään: se kerkesi jo palaa poroksi. Siinä meni viimeinen Saarioisen valmiskinkkukiusaus. Huomenna kauppaan.

Vanhemmat olivat uupuneita elämäänsä ja perheeseensä, joten Farrah päätti omistautua kodin hyvinvoinnille, koululle ja itselleen, niin ja tietenkin perheelle. Välillä Heidi ja Charlie ihmettelivät ja huolehtivat, ettei tyttö uurtaisi itseään ihan loppuun. Olihan tuossa jo melkoinen lista hoidettavana!

Kun koko perhe oli koolla, Heidi aloitti varovasti:
"Farrah, ethän uuvuta itseäsi liikaa tuolla rehkimisellä?"
"En tietenkään! Äiti, mä oon 12-vuotias, kyllä mää tiiän millon mulla on nälkä tai millon mää en jaksa." Farrah tiuskaisi.
"Farrah, kulta, äitisi haluaa vain, että olet kunnossa. Emme tarkoita olla ilkeitä." Charlie hyssytteli.
"No joojoo! Mua ei kiinnosta, ku kettää muutakaa ei näytä kiinnostavan, miltä musta tuntuu! Te vaan nukutte ja käytte töissänne! Mun pittää huolehtia Lylleröstä. Ihan ku mulla ois siihen ylimäärästä aikaa!" Sitten Farrah rynnisti makuuhuoneeseen.
"Farr.." Heidi aloitti, mutta Charlie nosti kätensä eteen.
"Antaa hänen vähän aikaa rauhoittua."
"Niin. Nyt se teini-ikä taitaa iskeä. Parin vuoden päästä se on jo pahimmillaan."

Heidi koppasi Lillyn soittokapula suussa syöttötuoliin, ja antoi tuttipullon tälle. Lilly otti ahneesti pullon kouriinsa, ja alkoi imeä. Heidi istuutui ruokapöydän ääreen. Charlie liittyi seuraan.
"Kulta," hän aloitti varoen. "minulla olisi vähän tunnustettavaa...." Heidi havahtui.
"Mitä!?"
"Niin, että, haluaisin tunnustaa jotain."
"No, anna tulla. Ei tämä pahemmaksi enää voi tulla: kaksi kauhukakaraa, eikä rahaakaan ole tuon taivaallista! Mitenhän tässä vielä käy..?"
"Mm.. Minä - olen tavallaan.. KÖH KÖH ..pettänyt sinua.." Heidi nosti katseensa Charlieen. Ilmeiden kirjo vaihteli itkun, vihan ja epätoivon välillä. Sitten hän tokaisi:
"No, menihän se sittenkin pahemmaksi.."
"Mutta, lupaan, että se on ohi nyt. Tulin järkiini ja lemppasin sen naikkosen. Nyt hän asuu toisella puolella saarta."
"No, jos kerran lupaat, että se on ohi, niin lupaan harkita anteeksiantoa. Mutta saat nukkua sohvalla niin kauan kuin olen harkinnut." Charlie helpottui. Huh, nyt se oli tehty!

Charlie päätti rankan keskustelun jälkeisenä aamuna soittaa Louiselle, ja jättää tämän oman onnensa nojaan. Ei ollut enää hänen ongelmansa huolehtia siitä naikkosesta!

Oikeastihan Charlie ei ollut jättänyt Louisea. Se oli aikeissa, mutta kun sopiva rako keskustelussa tuli, oli aika möläyttää tunnustus. Niimpä suihkun jälkeen Charlie rimpautti Louisen käymään.

"Minulla on kiireellistä asiaa. Tulisitko käymään?"

"Oih! Tottakai rakas!"

"Öm.." Charlie tuhahti "Älä sano minua rakkaaksesi.."

Tasan kuusi minuttia myöhemmin Louise ilmestyi tyytyväisenä Stormien pihalle. Täynnä itseään ja ajatellen vain itseään: ihan omana itsenään.

Charlie tuli ulos huomattuaan Louisen.
"Meidän täytyy erota." Louisen ilme venyi äärimmilleen.
"! Mi-miksi, kulta, miksi?"
"Koska vaimoni tietää."
"Oikeastiko? Mistä hän sai selville?"
"Kerroin hänelle. Haluan olla hänen kanssaan, en sinun."

"Oletko oikeasti niin pölvästi, että menet lavertelemaan vaimollesi - sille saamattomalle luntulle - että olet mennyt ja pettänyt häntä? Edes amatööri ei tekisi tuollaista! Toivon että hän pakkaa tavarasi puolestasi!"
"Hyvä, sillä sinä ainakin pakkaat tavarasi ja lähdet, ainakin toiselle puolelle saarta!" Charlie pauhasi.

Louise naurahti äänekkäästi.
"Alatko sinä uhkailla minua?"
"Eikö muka näytä siltä?!"
"Rauhoitu kulta. Kyllä tämä vielä järjestyy. En aio olla sinun ja 'tulevaisuutesi' tiellä, mutta muista, että minä muistan tämän pahalla."

"Nimittäin näin pahalla!" Ja sitten hän hyökkäsi. Nyrkit heiluivat, iskut vaihtuivat ja Charlielle selvisi, että hänen ex-rakastajattarensa olikin harrastanut aikojen saatossa melko montaa taistelulajia.

Ja se näkyi myös palkinnonjaossa. Louise voitti kepeästi judo- ja karatetaidoillaan kenet tahansa tavallisen tallaajan, tässä tapausessa Charlien.

"Ha! Monen vuoden judo-, karate- ja taekwondoharjoitukset pitävät minut vetreinä, toisin kuin sinut. Alahan harjoitella läskikasa, että pärjäisit edes naiselle!"

"Häivy sinä - inha!" Charlie karjaisi. Louise säikähti, juoksi ottamaan kostoksi sanomalehden ja lähti pikapikaa pois Stormien pihamaalta.
"Huhhuh.." Charlie huokaisi ja näytti apealta.

Muutama tunti Louise- välikohtauksen jälkeen Charlie vastaanotti Farrahin, jonka koulupäivä oli mennyt ennätyshyvin tytön sanoja lainaten.

"Miten meni koulussa?"

"Ennätyshyvin! Isä, ope antoi mun toikkariin numeroksi A+:n!"

Kauan odotettu Farrahin kasvu vihdoin tapahtui..

.. ja hänestä kasvoi varsin kaunis neitokainen. Sivuprofiili vain..

..on kuin äidillään, eikä kovin hieno : / (Älkää välittäkö hiusten muodosta tuolla takaraivossa :D)

Farrah tuunasi itsensä ehompaan ulkomuotoon, ja ensimmäinen goottineiti saatiin tähänkin sukuun.

Lillyä alkoi nukuttaa illalla jo yhdeksän aikaan (normaalisti vaikka kymmeneltä), ja Heidi saatteli tämän unten maille peittelyllä. Lilly mutisi jotain äidin tapaista, ja Heidiä hymyilytti. Hänen vanhenemispäivänsä läheni joka päivä, ja kohta siihen olisi enää kolme päivää. Hän alkoi tuntea itsensä vanhaksi, mutta onneksi hänellä oli perhe, joka välitti hänestä. Omassa lapsuuden kodissaan Heidi oli usein tuntenut itsensä yksinäiseksi, kun äiti oli poissa, ja isä ryyppäsi minkä kerkesi. Siitä päivästä lähtien, kun Heidi oli karannut kotoaan, hän päätti, että olisi itse hyvä äiti.

Pihakin näytti häränpyllyä, kun ei ollut varaa palkata kotiapulaista, lastenhoitajat sotkivat sekä taloa että sen edustaa, ja Louise O'Neill kävi potkimassa roskapöntön kumoon ja varastamassa päivän lehden.

Yöllä Farrah heräsi hillittömään hätään pytylle. Lilly nukkui sikeästi, Charlie pyöri ja hyöri kuin ampiaisen riivaamana, mutta Heidin sänky olli tyhjä. Missä äiti oli?

Pihalla ei näkynyt ketään, jos ei takamustaan nuolevaa kulkukissaa oteta huomioon.

Farrah oletti, että Heidi oli mennyt yökävelylle rannalle, joten hän päätti odottaa tätä pihalla shakkia pelaten.
Kuitenkin hän nukahti nappuloidensa päälle, ja aamulla Heidi olikin sängyssään.

Sitten Lilly alkoi parkua. Farrah havahtui ja juoksi hyssyttelemään pienokaista.
"Fallah, tängyn alla oli mölkö!"
"Voi, Lilly, ei sänkysi alla ole mörköjä! Katsotaanko vaikka?"
"Utkallatko tä?"
"Uskallan, uskalla sinäkin. Minä suojelen sinua."
"Lupaatko?"
"Lupaan." Selvisi, ettei Lillyn sängyn alla tosiaan ollutkaan mitään mörköä, pahaa unta se vain oli.

Lillyä varten piti hankkia toimiva hoitosysteemi, koska Charlie lähti töihin samaan aikaan kun Farrah lähti lukioon, ja Heidi lähti jo aiemmin töihin.
"Entäs se lastenhoitaja Calista?" Farrah kysyi, vaikka itsekin tiesi, että lastenhoitajista oli enemmän haittaa kuin hyötyä.
"Niin, kai se on pakko palkata, kun ei muutakaan keksitä.." Charlie mutisi.
"Isä, tiedätkö sinä muuten, mihin äiti meni yöllä? Huomasin, että hän ei ollut sängyssään."
"Niinkö? En tiedä. Kysytäänpä häneltä, kun hän tulee töistä. Öm, siis kun me tulemme töistä tai koulusta." Charlie hymyili erheelleen. Farrahiakin hymyilytti.

Farrahin mukaan koulusta tarttui Charlien pomon Rodger Tennisonin tytär Odelle Tennison. Farrahin mielestä pissaliisa, mutta minkäs teet.

Lillykin pääsi aloittamaan kouluarjen. Karmea ulkonäkö pettää tämän kerran: oikeasti Lilly on tosi nätti!

Kuten näkyy. Sivuprofiili on kauniimpi kuin Farrahilla :D

Lilly siis on kaunihimpi. Hän muokkasi lookinsa uuteen uskoon äitinsä ja siskonsa meikeillä (tuli vaan rajauskynää laitettua). Hiuspompuloita meni seitsemän kipaletta, ja korvareiät otettiin jo taaperona.

Kokoonpano nykyään. Onpas nuita välikommentteja paljon. :D

Taloa uudistettiin taas kerran, ja Farrahille ja Lillylle loihdittiin oma huoneensa, ja ovi makuuhuoneesta keittiöön poistettiin tyystin. Rahat ovat vieläkin vähissä, kunhan 40 tonnia tulee täyteen (tai enemmän) niin laitan koko kopin uusiksi.

Lillyn esnimmäinen koulupäivä koitti, ja koulubussi saapui. Äitien tapaan, Heidi hössötti ihan liikaa.
"Onko sinulla nyt se eväslaukku matkassa?"
"On, on äiti. On se."

Charliekin melkein myöhästyi töistään kun Lilly meni kouluun. Heidi sai olla vapaapäivillä kotona, ja siivota taloa.

Heidi käväisi puutarhakaupassa aamupäivällä, ja osti muutaman pussin ruohonsiemeniä ja bambun ja neilikan taimet. Hän istutti ne talon edustalle shakkipöydän eteen.

Useimmat kodinkoneet olivatkin rikki, kuten keittiön hana, suihku, pönttö oli tukossa ja tietokone tohjona. Heidi otti itseään niskasta kiinni, ja alkoi korjailla kotia. Eipä kauaakaan kun sähköisku yllätti. Onneksi ei sentään kuollut tuohon iskuun. :o

Sähköiskun myötä Heidi tajusi, ettei Charlielle vihoittelu auttanut yhtään ketään yhtään missään. Niimpä Charlie sai palata taas omaan sänkyynsä. Ei sillä, ettekiö hän olisi hiipinyt sinne sen jälkeen, kun Heidi olisi umpiunessa.

Sen kunniaksi Charlie ryhtyi tositoimiin, eikä Heidi pistänyt vastaankaan.

Joka paikko oli tietenkin likainen, kun ei talossa oltu siivottu moneen päivään. Heidi alkoi tottakai siivota, kun aikaa riitti, eikä töitä varten tarvinnut harjoitella mitään.

Sisarrakkautta parhaimmillaan. ♥ Lilly oli taas sätkinyt unissaan ja nähnyt unta möröstä sängyn alla. Farrah tuli ja peitteli hänet uudestaan.
"Lilly, ei sänkysi alla ole mörköä."
"Farrah, kiitos." Lilly sanoi vaisusti ja Farrah kompuroi omaan sänkyynsä.

Heidi koki lievää masennusta, koska hän tajusi olevansa jo 48-vuotias. Ei se aika niin nopeasti voinut mennä! Joten hänen iloksensa pihalle kaivettiin ja täytettiin pieni lampi. Harmonia oli kuulemma korkealla.

******

Louise värjäytti hiuksensa, ja muutti tyylinsä totaalisesti. Myös Charlien pyynnön johdosta hän muutti toiselle puolelle Merialaa, mutta se ei paljon hetkauttanut häntä. Nyt hänen ainoa päämääränsä oli pilata kaikkien Stormin suvun edustajien elämä. Koska häntä oli loukattu niin syvästi, hänen oli pakko löytää itsellensä aviomies ja saada jatkaja hänen tehtävälleen. Jotta kaikki Stormit saisivat tuntea sen nahoissaan: Louise O'Neillin vihan!

Jotta hänen ilkeä suunnitelmansa saisi tuulta purjeisiinsa, Louise soitti ensimmäiselle miespuoliselle simille jonka muisti.

Alpertti lupasi tulla niin nopeasti kuin mahdollista, ja Louise pukeutui parhaimpiinsa odottelemaan tätä.

"Oi, Alpertti! Olen odottanut niin kauan!" Louise huokasi. Alpertti oli aluksi ihmeissään, mutta tajusi sitten jutun jujun.

Naimisiinhan sitä piti äkkiä hankkiutua. Lastakin yritettiin, mutta tärppäsikö? Seuraavana päivänä Louise rynnäköi apteekkiin ja osti tusinan raskaustestejä. Nyt on parempi tärpätä!

Louise itsekkin yllättyi, kun mahakumpi alkoi jo näkyä, ja tehtävän jatkaja oli melkein käsillä. Pian kaikki Stormit saivat tuta Louise O'Neillin vihan!

******

Siinäpä se. Louisen taloudella on ollut raastavaa pelata; tylsä talo ja sim.
Ladattuja saa kysellä ja kirjoitusvirheitä ilmoitella :)
Kommentit ovat enemmän kuin toivottuja, niitä siis kehiin heti paikalla! :D (Kommenttia myös sen takia, että tiedän, että jotkut lukee tätä)

Osa 3 Petetty

2011-04-22T09:32:00.000+03:00

Ja taas Stormeja. Alkaa jo kyllästyttää, vaikka juoni onkin jo käsillä. Enjoy:

Louise O'Neill muutti juuri Merialaan. Hänen pieni toimistomainen talonsa oli oikein tyylikäs, varsinkin, kun sattui olemaan blogin kirjoittaja ammatiltaan. Louise mietti, oliko tämä sittenkään hyvä ajatus muuttaa tällaiselle esikaupunkialueelle kaikkien lapsiperheiden pällisteltävksi, mutta toisaalta kukapa siitä välittäisi, mitä Louise tekisi.

Pian pihalle tuli rohkeimpia simejä toivottamaan Louisen naapurustoon tervetulleeksi. Ensimmäiseksi Louise bongasi miehien joukosta Charlie Stormin. Mikä komea ilmestys tuo olikaan!

Vieraiden lähdettyä myöhemmin päivällä Louise päätti pirauttaa Charlielle, jos tälläkin olisi aikaa rupatella.

Charlie vastasi.
"Hei, Louise täällä. Muistatko, kävit luonani tervehtimässä. Haluaisin vähän jutella, jos sinulla on aikaa."
"Kyllähän minulla aikaa on. Vapaaviikko juuri meneillään."
"Selvä, tuota. Minähän kirjoitan sitä blogiani ja gallupiani lehteen, niin haluaisin vähän haastatella sinua, ihmiset haluaisivat kuulla, minkälaista on tarjoilijan elämä ja ihan minua muutenkin kiinnostaa."
"Öm, jos tulisin vaikka huomenillalla käymään? Sopisiko se?"
"Selvä, teemme näin. Näkemiin."

Illalla nukkumaan mennessään Louise mietti ja jännitti huomista tapaamista herra Stormin kanssa. Miehessä oli sitä tiettyä charmia ja viehätysvoimaa, joka herätti naisen kiinnostuksen. Ja se tuoksu! Ah! Mikä siinä miehessä niin viehätti, sitä Louise ei tiennyt. Hän vain mietti ja jännitti sen jumalaisen miehen tapaamista niin, ettei unissakaan saanut olla rauhassa.

Vielä aamullakin Louise oli jäykkänä. Hän jännitti ja jännitti. Herra Storm oli jotenkin.. IHANA! Oi voi, miten Louise kaipasikaan sitä ihanan partaveden tuoksua, ja sitä huumorintajua. Hänestä tuntui, kuin Charlie olisi hänelle Se oikea.

Vihdoin illalla noin seitsemän aikaan Charlie saapui paikalle. Louise hyökkäsi ovesta ulos, ja tuli puolijuoksua Charlien luo.
"Tiesitkö, että Merialan huippukokki Rodger Tennison on juuri päässyt vankilasta?" hän supatti miehen korvaan äin alkulemmittelyksi.
"Oikeasti? Minä en siihen rytkyyn mene!" Charlie naurahti. Rodger sattui olemaan tämän pomo.

Jotenkin kaikki sujui odotusten mukaisesti, ja Louise sai tarvitsemansa haastattelun. Jotenkin Louisen sulavat sanat saivat yös Charlien sydämen sulmaan.

"Oih! Teidän hartiannehan ovat aivan jumissa. Saisinkohan mitenkään hieraista niitä?"
"Siitä vain, vaimoni ei niitä paljon silittele, avioelämäni onkin melko paljon sidoksissa työhöni, ei niinkään vaimooni, joka on päivät pitkät töissä, eikä hänellä ole sitten yhtään aikaa minulle, vaikka minä tienaan pääasiallisesti leivän pöytään."
"Niin, ymmärän teitä toki.." Louise sanoi vähän vaisusti kuullessaan miehen olevan naimisissa saamattoman naisen kanssa. Raukkaparka.

Heidän huulensa alkoivat jokaisen sanan myötä vain hakea enemmän ja enemmän toisiaan. Louise löysi itsensä suutelemassa naimisissa olevaa miestä. Ei ihan täydellinen kumppani, mutta sekin on parempi, kuin ei mitään.
"Liittyisitkö seuraani sängylle?" Louise kysyi houkuttelevasti.
"Eihän tuollaista voi vastustaa!" Charlie myöntyi, ja polku aukesi heille suutelon lomassa varsin kiihkeästi.

Isomman suutelon keskellä Charlie tajusi, mitä oli tekemässä: pettämässä vaimoaan! Toisaalta, eihän tästä tarvitsisi kellekkään kertoa.. Saippuasarjoista tutuksi tullut omatunto ja syyllisyys alkoivat jo nyt kolkutella Charlien sydäntä, mutta nyt kun se oli tehty, se tehtiin myös kunnialla loppuun.

Louise koppasi sitten Charlien - viehättävän, hyväntuoksuisen ja niin komean Charlien - syliinsä. Yllätyksekseen, mies ei pistänytkään hanttiin, vaan halusi vain lisää ja lisää. Louise päätti lähteä tosi toimiin..

Pian peitto saatiin heilumaan..

Ja sen jälkeen Louisea hävetti. Hän häpesi itseään niin paljon, että olisi tehnyt mieli tehdä jotain peruuttamatonta, mutta sitä hän ei viitsinyt thdä. Charlie nukkui hänen vieressään niin suloisesti ja lutusesti, ettei Louise pystynyt tekemään muuta, kuin katselemaan tämän uinumista. Voi että häntä hävetti vielä enemmän!

Louisen oli pakko hyvästella tuo jumalainen mies kodistaan, tämä sanoi, että vaimo tulee yömyöhään kotiin ja huomaa, jos Charlie ei ole kotona. Charlienkin mieltä painoi tekonsa, muttei sitä nyt tekemättömäksikään saisi.

Pedatessaan sänkyä Louise mietti asioita tarkemmin. Eihän se niin paha ollut. Jos hän ei olisi tarjoutunut hieromaan miehen hartioita, hän ei olisi tiennyt koko avioliitosta. Vai olisiko se niin paha?

Kotiin päästyään Charlie oli rynnännyt pelaamaan shakkia pihalle. Syyllisyys painoi mieltä enemmän kuin hän oli odottanutkaan, ja raastoi tämän sielua pala palalta. Farrah tuli ulos Charlien viereen ja tapitti tätä sinisillä silmillään.
"Isi, missä sinä olit?" Charlien kieli meni solmuun, eikä hän tiennyt mitä sanoa pienelle tytölleen. Farrah kyllä oli niin fiksu, että hän olisi keksinyt sen ennemmin tai myöhemmin, mutta mieluummin myöhemmin.
"Isi oli.." Hän vaikeni. Selitys piti keksiä heti."..kaverin luona asentamassa teleskoopin lasia paikalleen. Taivaalle ei näy päiväsaikaan, kulta."
"Aijjaa. Tietääkö äiti?"
Mistä tuo lapsi kaivoi noita kysymyksiä?! "Ei, mutta, ei hänelle tarvitse kertoakaan. Pidetään se meidän välisenä juttuna, jooko?"
"Okei isi! Tehdään niin" Farrah sanoi, ja hymyili ihanaa hymyään, jossa suunpielet nousivat hivenen ylöspäin, ja silmät siristivät. Charlien olisi tehnyt mieli hirttäytyä.

Farrah oli aamulla iloinen, sillä hänen perheensä oli koossa. Vihdoin! Vaikka Farrah miettikin vielä perijä- asiaa, se ei häntä paljon painanut. Siihen olisi vielä aikaa.

Kiireisen illan jälkeen Charlie meni nukkumaan. Omatunto soimasi häntä vielä kovemmin, eikä hän tiennyt, miten päin olla. Olisiko sittenkin parempi kertoa Heidille? Ei. Tämähän vain suivaantuisi ja huutaisi niin, että koko kortteli kuulisi. Ei tulisi kuuloonkaan, että Charlie tunnustaisi tekonsa. Se oli suljettu pois.

Painajaiset piinasivat häntä, miten hän tunnustaisi Heidille, ja tämä huutaisi nuppi punaisena, ja miten tämä heittäisi Charlien ulos matalasta majastaan. Yksi painajainen kertoi siitä, kun Charlie jäisi kiinni rysän päältä.Voi ei! Charlie heräsi, ja nousi heti pystyyn. Taas uusi painajainen. Hän ei saanut olla rauhassa unissaankaan. Minkä sopan hän olikaan mennyt keittämään!

Hetken päästä Charlie heräsi vieressä huutavan tyttärensä ääneen. Kovaääninen vekara. Charlie pinkaisi pystyyn, vaihtoi Lillyltä vaipan, ja syötti tämän. Lapsien kanssa eläminen osoittautui hieman haasteellisemmaksi, kkuin Charlie oli alunperin luullut.

Loppujen lopuksi, Charlien oli pakko soittaa lastenhoitaja kaitsemaan lapsiaan, kun hän itse lähtisi parin tunnin sisällä töihinsä tarjoilijaksi. Ties vaikka saisi ylennyksen! Pomo ei aina ollut anteliaalla päällä, mutta voitti kepoisasti muut tiukkapipot. Lastenhoitaja saapui vartin sisällä soitosta, ja niin Charliekin lähti töihinsä mieli maassa.

Illalla, kun nukkumaanmenoaika oli jo ohitettu, Heidi kysäisi Farrahilta, mikä hänen isäänsä vaivaa:
"Farrah.. Kulta. Tiedätkö, mikä isääsi vaivaa? Hän ei ole paljoa pukahtanut, varsinkaan minulle. Ja kun kysyn hänen vointiaan ja kuulumisiaan, hän vain hymähtää. Onko hän sanonut sinulle jotain, mitä minä en tiedä?"
"Ei. Tai no, on. Isi sanoi, että sun ei tarvi tietää siitä."
"Ai, mitä hän sitten sanoi?"
"No" Farrah alkoi jo kuiskailla."että se kävi sen kaverilla eilen illalla, tai, oikeestaan yöllä asentamassa teleskoopin lasia, kun ei tähet näy päiväsaikaan.."
"Ahaa.."
"Ethän sä äiti suutu?" Farrah kysyi. Hänen ilmeensä alkoi muuttua huolestuneeksi, ja kulmakarvat vajosivat alaspäin.
"En suutu. Miksi minä tuollaisesta suuttuisin?"
"En tiiä. Tuli vaan mieleen."

Juttutuokion jälkeen Heidi alkoi tutkia kirjoja kirjahyllystään. Ties mitä terveyskirjoja ja valaistumiseen liittyviä kirjoja hän löysikään hyllyn kätköistä. Sieltä hän teki taustatutkimusta, mikä Charliella voisi olla. Oli kaksi vaihtoehtoa:
a) Charliella oli paha masennus
b) Charlie oli pettänyt Heidiä
Kumpi oli oikea? "Oireet" viittasivat jompaankumpaan, muttei Heidi ollut huomannut mitään pettämisen merkkejä, paitsi sen, että Charlie oli vaipunut täysin omaan kuoreensa: hän mumisi jotain vain jos tältä kysyttiin jotain.

Kun Farrah vei roskat koulusta tultuaan, lastenhoitaja kyttäsi hänen jokaista liikettään. Vähän tyhmästi, kylläkin. Tiesivätkö nuo mummot yhtään, mitä lastenhoito on?
"Kuules Calista, onko sinun pakko kytätä jokaista hampaan narsutustani?" Farrah kysyi ärsyyntyneenä mummelin turhaan kyyläämiseen.
"Ei, kai.. Minäpä menen vähän pelaamaan teidän tietokoneellanne The Sims 3:sta.."

Neljän vanha Lilly oli jo tarpeeksi vanha opetuksille. Ensimmäisenä kyllä syötiin.
"Ottaako isin pieni enkeli lentokonepuuroa?" Charlie kysyi innostuneena ruokkiessaan naperoa.
"Hiiih!" tytto kiljaisi. "Ihihiii!" hän jatkoi.
Hohhoh.., Charlie ajatteli. Omatunto soimasi häntä vieläkin.

Lemmenkipeä Heidi kaipasi läheisyyttä, ja sitähän jos mitä piisasi Charlielta. Vähitellen hän alkoi kääntyä siihen suuntaan, että tunnustaisi tekonsa Heidille: eihän hän sitä voisi loputtomiin salailla! Sitä paitsi Charlien olo huononi päivä päivältä, kun piti sellaista salaisuutta sisällään. Voi kun Heidi ymmärtäisi! Ei, mitä hänen pitäisi ymmärtää? Charliehan oli vain langennut Louisin loukkuun, ja pannut peion heilumaan! Mikä typerys hän olikaan. Charlie alkoi olla varma, että jos Heidi saisi tietää, hän lentäisi talosta. Ero tulisi ennen kuin ehtisi sanoa kissa. Eikä Charlien elämä siitä paljoa kohentuisi, jos vaimo jättäisi, lapset halveksisivat ja rakastajatar hylkäisi. Elämähän olisi pilalla!

Kun silmä vältti, pieni Lilly oli jo pusikossa, lehtikasassa tai kukkapenkissä leikkimässä. Farrah oli määrätty vahtimaan siskoaan, mutta eihän 12- vuotias kerkiä lapsia kaitsea, kun on olemassa pojat.

Heidi söi aamupalaa pöydässä. Farrah käveli ohi, ja tervehti:
"Huomenta äiti. Mä meen kouluun. Moi"
"Moi.."
Charlie oli jo lähtenyt toihinsä, ja Lilly oli päiväkodissa. Nyt Heidillä oli aikaa pohtia pettämisteoriaansa, ja tutkia Charlien puhelin; eihän hän ikinä ota sitä töihin!

Nukkumaan mennessään Heidi mietti vieläkin Charlieta. Oliko tämä petturi? Miksi hän oli ollut niin hiljaa viikonpäivät? Kysymyksiä tuli virtanaan, mutta vastauksia ei mistään. Charlie ei ollutkaan täydellinen aviomies vai kuinka?

Kevät teki tuloaan Merialaan, eikä aikaakaan, kun jotain yllättävää tapahtui..

Kiitos. Comments!

Osa 2 Vesivahinkoja ja vauvoja

2011-04-14T16:55:00.001+03:00

Heei, tein tuossa äsken simssiä pelatessani taas yhden osan, eli siis toisen osan. Osan nimen keksimisessä meni kauan, ja nytkään siitä ei mitään luovuuden perikuvaa saatu, mutta kestäkää. Nyt jatkuu.

Nyt tässä se naamakuva jonka lupasin Heidistä, tyyli kyllä on jo uudistunut.

Farrahistakin kasvoi varsin jännän näköinen neitokainen..

Charlie oli menossa töihin kun ei muutkaan sinne menneet, Heidillä oli vapaapäivä.

Farrah kasvoi lapseksi, ja koulu odotti. Ilmeestä päätellen, jokin mietityttää häntä.

Makuuhuonetta uudistettiin siten, että Farrahille saatiin oma sänky, totesin, että ain yksi parisänky kolmihenkisessä perheessä ei voi toimia, jos kaikki haluavat nukkua.

Heidi uudisti tyylinsä, uusi käynti uudella kampaajalla teki terää, josta myös aviomies piti!

Sinä yönä Farrahia pelotti mennä nukkumaan, katsottuaan liikaa kauhuleffaa telkkarista. Heidin oli mentävä Farrahille tarkoiettuun säkyyn yöksi. Isän turva antoi rauhaa, ja tietenkin sitä turvaa.

Kun aamu koitti, Charlie nousi ja tuuppasi Farrahia kylkeen, oli ensimmäinen kouluaamu, eikä siitä passanut myöhästyä, kuten ei minään muunakaan päivänä.

Kylpyhuoneen hana meni rikki, joten Heidin oli kutsuttava korjaaja työhönsä. Jotenkaan työ ei vain tuntunut luistavan..

..kuten tästä näkee. Tämä vain hakkasi hanaa jakoavaimella. Ei taida olla koulutus kunnossa..?

Ihmeporukkaa tuolla Merialassa. Soittelevat omille simeille, ja sitten juttelevat itselleen, en ymmärrä..

Heidikin huomasi olevansa toisen kerran raskaana ihmeellisen yön Charlien kanssa- jälkeen. Tuleeko tässä mahdollinen perijä?

Talvi teki tuloaan, siis neljäs vuodenaika menossa. Ankeus alkoi, eikä tunnetusti kukaan haravoinut pihaa, jonka seurauksena syksyiset lehdet olivat jääneet maahan.

Farrahia nukutti niin vietävästi ensimmäisen koulupäivän jälkeen. Siksi hän päätti ottaa päiväunet, mutta halusi silti äitinsä tulemaan, ja mittaamaan kuumeen, jos sitä nyt edes oli. Pieni Farrah kun ottaa kaiken niin tosissaan, ja vakavasti.

Kun kaikki oli saatu nukkumaan, Ankulla oli vapaa-aikaa käydä syömässä. :)

Päikkäreiden jälkeen Farrahia alkoi kiinnostaa taas öiset kauhuleffat, joita hän katsoi silmä tarkkana. Kun ei nyt vain saisi niitä painajaisia näistä..

Charlielle jäi ihmeellinen asento, kun Farrah pyysi tältä yökolmelta apua kotitehtävissään.

Isän auttaessa Farrahia läksyissä, tämä mietti, olisiko sittenkin pitänyt pyytää apua äidiltä. Isän apu ei nimittäin näyttänyt auttavan, olihan kyse matematiikasta, eikä elämää suuremmista asioista.

Talvi teki tuloaan, ja siksi myös Charlienkin oli aika pukea talvivaattett ylleen. Vanhentuneet ruoantekotarvikkeet eivät olleet unelmaseuraa roskakorille, mutta kohtahan Charlie pääsisi uusiin seikkailuihin..

Oli se tulossa, nimittäin se vauva. Heidi tunsi yöviideltä potkaisun vatsassaan, kun oli menossa vessaan. Ei ollut enää pikkujuttu elellä ison vatsan kanssa, oli suuri työ pitää se poissa normaalien askareiden tieltä. Heidiä potutti myös, että Charlien ei tarvinnut sietää tällaista mahavärkkitä riesanaan.

Farrahia kiinnosti myös raha, ei sillä, että lapsukainen olisi omin päin rahapuulle mennyt, vain että niin kiinnostuneesti aina tuijaa tuota hohdokasta puuta.

Joku oli taas mennyt rikkomaan Stormien suihkun, eikä se ollut vitsi. Korjaaja kutsuttiin paikalle, mutta tämä ei sitten ilmestynytkään. Kumma juttu...

Charlie teki osuutensa isänä, korjasi nimittäin suihkun, joka oli tosiaan rikki.

Samaan aikaan olohuoneessa Farrah ja Heidi katsoivat erityisen kiinnostuneina jalkapalloa ja uutisia. Vähän ajan päästä Charlie liittyi neitien seuraan, muttei kerinnyt kuvaan.

Toinen päivä koulussa sujui vähän paremin, Farrahin keskiarvo on nyt B eli 8.

Suihku meni taas rikki (kuka...?!). Korjaajaa ei tällä kertaa hälytetty, vaan mamma päätti korjata tilanteen. Nyt ymmärrän, miksi tuo suihku on halvin.

Ja kaikkien lähdettyä töihin ja kouluun, Heidi päätti mennä katsomaan päivän jalkapallopeliä tv:stä. Ottelun voitti Simlandian Laamat, eli kotijoukkue. Vastassa oli naapurimaan Lehmät.

Isän avulla oli sittenkin merkitystä, Farrahin kolmas koulupäivä sujui ongelmitta, ja kympin todistus oli käsillä. Nyt oli taattu myös paikka ylkkärissä. :)

Tuore tarjoilijamme Charlie Storm teki koko perheelle illalliseksi sitten spagettia, naisten lempiruokaa. Itse kokki ei ruuasta pitänyt, mutta mitä vain naistesi vuoksi.

Ja jotenkin isä-tytär-keskustelun aiheeksi ajautuivat bestis-asiat: "Olemmeko me vielä bestiksiä?" Charlie kysyi varovaisella äänellä. "Juu, kyllä kai." Farrah vastasi. Hänestä isä oli höpsähtänyt ja pahasti, muttei kertonut asiasta edes äidilleen. Ehkä se ei ollut vakavaa..

Synnytys koitti, ja Heidi ponnisti ja ponnisti. Puski ja puski. Loppujen lopuksi maailmaan saatiin pieni ipana.

Naperon nimeksi annettiin Lilly. Kaiken puserruksen keskeltä syntyi siis tyttövauva. Farrahista oli oikein mukava saada pikkusisko. Tosin Charlie ja Heidi päättivät, ettei lisää lapsia tulisi. Vanhuudenpäivillä päätettäisiin, kumpi perisi talon ja omaisuuden. Opintojen jälkeen tietenkin. Farrah mietti, olisiko sittenkin pitänyt heittääntyä mahdollisimman vaikeaksi ongelmanuoreksi, ettei olisi mahdollisuuttakaan, että pikkusisko perisi. Kaiken kapinoinnin jälkeen olisi hyvä heittääntyä hyväkäytöksiseksi, etä vanhemmat arvostaisivat kuuliaisuutta.

Kysymykset velloivat Farrahin päässä tämän käydessä nukkumaan. Mikä olisi paras tapa taata perijättären rooli omassa suvussa? Pitikö pikkusisko eliminoida jollain tavalla? Ilkeät suunnitelmat loivat pesiään pienen tytön aivoihin, eikä tämä enää tiennyt, mikä olisi oikein, ja mikä väärin, ja mikä olisi parasta hänelle, ja mikä parasta koko suvulle. Olisiko sittenkin parasta olla avaamatta suutaan koko asian suhteen? Illalla hän oli mennyt ovelle kuuntelemaan vanhempien keskustelua keittiössä. Perijä-asiat olivat myös vanhempien kielillä. Vähän aikaa Farrah kieriskeli ja väänteli kunnes sai unenpäästä kiinni. Mutta oliko paha jo saanut pikkutytön aisoihinsa?

Tämän osan loppu. Kommenttia, kommenttia! Sayonara.

Alku, Heidi muuttaa Merialaan

2011-04-12T17:59:00.000+03:00

Nyt se ensimmäinen osa lähti käyntiin, pahoittelen ekan osan kuvien laatua ja kokoa, en tajunnut julkaisevani tätä missään, joten kuvia on vähän. Seuraava osa omaa jo paremmat kuvat ^^

Tässä on siis Heidi Storm. Hän on juuri muuttanut Merialaan, eli Sealandiin. (Sorry, en löytänyt kuvaa neitokaisen kasvoista, seuraavassa osassa!)

Ensimmäinen vastaatulija oli siunattu Heidin puolisoksi, tämä onnekas sattui olemaan Charlie Tang, joka tavataan myös toisessa blogissani xd. Heillä alkoi heti synkata (;

Anteeksi, en saanut kuvaa Heidin alkuperäisestä röhjöstä, mutta tähän se synkkaaminen johti.

Heidi tuli siis pikimmiten raskaaksi, ja Cherlien tuomilla rahoilla uudistettiin kotikin.

Pikaista vauhtia mentiin, ja Heidin ollessa raskaana mentiin myös naimisiin. Charlie sai siis sukunimekseen Stormin.

Pian se toisen sukupolven edustaja syntyi, nimeksi neitokaiselle annettiin Farrah.

Lapsukaisesta kasvoi nätti. Hänestäkin kasvokuva ensijaksossa.

Talokin tosiaan uudistettiin Charlien tuomilla rahoilla. Farrahia varten taloa jouduttiin vähän vielä uudistamaan lapsisopivammaksi.

Ihan kelpo-isähän Charliesta kuoriutui, vaikka romantiikkatavoiteen omaakin. :)

Tältä erää loppu, mutta uusi osa tulee huimaa vauhtia ulos tietokoneen kansioista ;D Näkemisiin, ja muistakaa laittaa kommenttia!